Kun olin alakouluikäinen, lainasin naapurin Kallelta nintendoa, jota sitten pelasin mustavalkoisesta 15x15cm matkatelkkarin ruudulta yötä myöden. Vaikken ole intohimoinen pelikonsoleiden kuluttuja, muistan ne pitkän ajan takaa hauskana tapana viettää aikaa perheen ja kavereiden kanssa. Ensimmäisen pädi taisi tulla taloon samoihin aikoihin kun saimme toisen lapsemme. Pädiä kutsuttiin imetystueksi, sillä seLue lisää

Esikoiseni ollessa kaksivuotias päätin tehdä uudenvuodenlupauksen. Olin jo tovin kärsinyt huonosta omatunnosta, joka johtui ikävistä vuorovaikutustilanteista lapseni kanssa. Vaikka olin huolehtivainen ja tarkka äiti, vuorovaikutukseen liittyi tietynlaista tunnekylmyyttä: en osannut vastaanottaa lapseni pahaa mieltä ja halusin, että negatiiviset tunnetilat ylitetään nopeasti. Päätin aloittaa tietoisen empatiaharjoittelun ja tuosta päätöksestä on kulunutLue lisää

Kun naapurimaa ilmoitti kieltävänsä ulkonaliikkumisen auringonlaskusta auringonnousuun, koin pientä ahdistusta. Vaikka Qatar on rajoittanut ihmisten liikkumista ja liikkeenharjoittamista, olemme saaneet yhä valita ajankohdan ulkonaliikkumiselle. Joka päivä herään ajatukseen ”mitä tänään”. Ensimmäisten epidemiaan liittyvien rajoitusten ilmaantuminen palautti tunnemuistot nuoruudenajan ahdistuksesta. Olin hämilläni voimakkaasta reaktiosta kehossani. Löysin vallitsevasta tilanteesta selkeän yhteneväisyyden nuoruudenaikaisiinLue lisää

Hesarissa julkaistu (21.3.2020) Terhi Toivosen toimittama artikkeli taisi kertoa minusta. Olen meinaan juuri se ihminen, jonka sisäinen anarkisti alkoi ottaa ylivaltaa rajoitusten alkaessa. Vähän sama kuin teini-ikäisenä, jolloin kapinoin kotiintuloaikaa vastaan juomalla itseni melkoiseen humalaan. Qatarin tapahtumista ei jännityselementtejä puutu. Koulujen sulkeminen tuntuu peruskauralta verrattuna sitä seuranneisin tapahtumiin. Kuntosalien jaLue lisää

Tänään toivoin hetken verran olevani Suomessa. Olisi helpompaa saada kuulla eteen tulevat rajoitukset ja toimenpiteet etukäteen vain seuraamalla maailman tapahtumia. Täällä Qatarissa kaikki tapahtuu etulinjassa. Keuhkojen tilavuus pienenee samaa tahtia elinpiirin kanssa. Vaikka hiekkarannan sulkeminen kuulostaa elitistiseltä ongelmalta, minulle se tarkoittaa juuri nyt samaa kuin joku kieltäisi minua menemästä metsään.Lue lisää

Oman lapsen opettaminen on turhauttavaa, oli kyseessä sitten pukemisen opettaminen tai läksyissä auttaminen. Molempien osapuolien asteittainen regressio näissä tilanteissa on normaali ilmiö, johon jokainen vanhempi voi samaistua. Taputin itseäni olkapäälle eilen illalla, kun huomasin selvinneeni kahden tunnin tehtävärupeamasta vain yhdellä äänenkorotuksella. Täällä Qatarissa kaikki koulut pysyvät suljettuina kunnes toisin ilmoitetaan,Lue lisää

Olen juuri loppusuoralla Dan Brownin Inferno-teoksessa, jossa Zobristit haluavat ratkaista maailman väestöongelman hieman kyseenalaisin menetelmin. Symbologi Langdon sekä Maailman Terveysjärjestö WHO yrittävät päästä jyvälle Zobristien suunnitelmista ja huomaavat pian etsivänsä biologista asetta – virusta. Virusta etsitään täälläkin – tai pikemminkin sen levittäjiä. Tällä hetkellä sairastuneita on uutisoitu 18 ihmisen verranLue lisää

Kielten opiskelu on ollut minulle työlästä, mutta samoin on ollut kaikki muukin opiskelu. Muistini on reistaillut jo alakoulussa, enkä ole koskaan saanut hyvää selitystä asialle. Mursin selkäni viime vuonna ratsastusonnettomuudessa, ja putoamishetkellä selästä kuulunut narskuva ääni palautti mieleeni alakoulussa tapahtuneen onnettomuuden. Kuulin samaisen äänen kallostani kaatuessani pää edellä jäälle. KaveriniLue lisää

Lempipuuhani Suomen kotona on erilaisten tilojen luominen. Tilan voi luoda niin ruokapöydälle kattauksen muodossa tai olohuoneen nurkkaan mitä hupsuimmilla pientavaroilla. Täällä Qatarissa tilojen luominen on ollut hieman haastavampaa, sillä en viitsi ostaa tähän asuntoon mitään ylimääräistä parin vuoden oleskelun takia. Olen lähinnä kerännyt simpukoita ja asetellut niitä harmonisesti kippoon pyrkienLue lisää

Sumun jälkeen useimmiten kirkastuu. Taivas ja ajatukset. Ikkunat jäävät kuitenkin harmaiksi ja maa märäksi. Ettei sen läsnäolo vain pääse unohtumaan. Rakastan sumuisia päiviä. Ehkäpä samaistun niihin. Tiedän, että pian taas kirkastuu. Taivas ja ajatukset.