Kesä 2020 voi olla se ikimuistoisin

Lentojemme peruuntuminen toistamiseen ei tullut kenellekään yllätyksenä. Turkish Airlines päivitti pohjolan lentojen listaansa, mutta Suomi puuttui listalta vielä kesäkuun puolessa välissä. Qatar Airways toki lennättää yhä väkeä Suomeen välilaskun kautta, mutta hinnat olivat ainakin omalle lompakolleni tähtitaivaalliset. Turkishin peruessa tiesimme jäävämme tänne.

Risto Räppääjä-kirjat löytyivät koulumme Suomi-kirjastosta
Ystävät lainasivat Port Royal-peliä, joka koukuttaa joka päivä
Leipomisen riemua
Paikallinen alko vaatii ajanvarauksen. Ei viitti jatkuvasti rampata..

Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että olotilaani ei liittynyt minkäänlaista ahdistusta. Toki koin surua lasten vuoksi. Vanhin heistä alkoi kyynelehtiä, mutta toipui nopeasti. Nuorimmainen ei ymmärtänyt asiasta tuon taivaallista ja keskimmäinen murehti kavereidensa pettymystä. Olin vain helpottunut.

Minun ei tarvinnut enää käyttää yhtäkään aamua tai iltaa asioiden miettimiseen. Mietittävää nimittäin riitti. Lentojen kohtalo, mitä pakkaisimme mukaan, kuinka raskas kesä ilman puolisoa oikein olisi ja miltä kahden kuukauden matkalaukkuelämä tuntuisi. Olisiko kesän jälkeen levännyt olo, kun olisi luuhannut muiden nurkissa jatkuvalla syötöllä. Ja kaiken kukkuraksi olisin miettinyt jatkuvasti paluuseen liittyvää karanteenihässäkkää (josta kirjoitin viimeksi).

Nimetön ranta lähellä purple islandia

Tartuntamäärät ovat lähteneet laskuun ja lähestymme nelivaiheisen strategian toista vaihetta. Kakkosvaihe avaa rannat (niin hotellien yksityisrannat kuin julkiset rannat), puistot, souqit, museot ja kauppakeskukset. Toki merkittävin rajoituksin: lapset eivät saa mennä kauppakeskuksiin ja kirjastoon, leikkipuistot pysyvät kiinni ja kauppakeskukset saavat myydä ruokaa vain ulos. Maskien käyttö on edelleen pakollista (paitsi urheillessa) ja äppiä katsotaan joka nurkassa. Maahanpaluuseen liittyvä karanteenimääräys on toistaiseksi pysynyt muuttumattomana.

Polttava kuumuus ei olisi ollut ykkösvalintani, mutta olen alkanut nähdä tässä muutakin hyvää kuin stressivapaan kesäloman. Sisarukset saavat viettää yhteistä aikaa enemmän kuin koskaan, sillä normaalisti isommat huitelisivat pitkin naapurustoa ja tulisivat vain syömään ja nukkumaan. Nuorimman kohtaloksi jäisi vanhempien seura ja vanhempien kohtaloksi legoleikeissä istuminen. Vaikka legoleikeissä istumme nytkin, lapset viihdyttävät toisiaan ja etenkin nuorin riemuitsee isompiensa seurasta.

On poikkeuksellista, ettei kesään liity minkäänlaista omaisuuden huoltoa. Pihan kitkemistä tai remontointia. Ei siivoamista jotta voisi ottaa vieraita vastaan. Ei sovittuja menoja. Vain ja ainostaan perheemme ehdoilla tapahtuvaa liikehdintää ja spontaania puuhaamista ilman aikatauluja.

Koulun salilla riittää puuhaa

Käänsimme perheemme kelloa hieman eteenpäin, jotta saisimme enemmän valveillaoloaikaa auringonlaskun jälkeisille tunneille. Ulkona pystyy kyllä olemaan kolmesta eteenpäin, mutta mielestäni vain pohjoisen rannoilla jossa tuuli viilentää ilmaan merkittävästi. Viiden kuuden aikaan ulkona voi olla jo kaupungissakin, mutta toisaalta emme ole vielä saaneet hurjaa kosteutta riesaksemme. Kosteus antaa kuulemma viimeisen iskun kuumuudelle, enkä tiedä minkälaista ulkoilu on tuolloin. Onneksi työpaikkamme liikuntasali on käytössämme koko kesän!

Retket pohjoiseen ovat olleet lumoavia. Kohteisiin ajaminen on vaatinut offroad-pätkien ajoa, mutta onneksi neliveto suoriutuu reiteistä hienosti. On ihmeellistä voida parkkeerata auto autiolle rannalle liki rantaviivaan kiinni. Syödä eväitä ja kahlata kymmeniä metrejä kirkkaassa vedessä. Seurata lintujen, rapujen ja kalojen puuhia.

Rannoista huomaa kyllä, ettemme ole ainoita käyttäjiä. Suosikkirantamme on melko puhdas muihin verrattuna, mutta keräsimme viimeksikin jätesäkillisen roskaa. Juuri ennen auringonlaskua rannalle on ilmestyy yleensä muutama auto. Perheet tulevat syömään illallista auringonlaskuun rakentaen kauniin eväspaikan. Yksi tärkeä asia kuitenkin tuntuu unohtuvan, nimittäin roskien kerääminen. On suorastaan ahdistavaa katsoa rantaa pitkin tuulen mukana juoksevia muovipakkauksia. Veden alta löytyviä metalliesineitä ja pahvilautasia.

Samaan aikaan tiedostan, että paratiisisaariksi kutsuttujen lomakohteiden varjoissa kaikki mahdollinen dumpataan mereen. Esimerkiksi Malediivit…kuka uskoisi? Myös Qatarin julkiset rannat ja yksityisrannat hohtavat valkoista hiekkaa ja simpukoita, mutta muille rannoille en uskalla laittaa paljasta jalkaani. En myöskään ummista silmiäni ja haluan myös lasteni ymmärtävän asian vakavuuden. Huomasin ilokseni, että puistojen myötä maa näyttäisi lanseeraavan myös ison kampanjan roskaamisen kitkemiseksi. Toivottavasti roskaamisesta saatavat sakot tuottavat enemmänkin huonoa omaatuntoa kuin taloudellista tuskaa.

Kaikenkaikkiaan kesä 2020 voi olla se ikimuistoisin kesä monella tapaa. Paljon nähtävää ja koettavaa ilman aikatauluja. Lukuisia pitkiä kahvikupillisia, sensaatiomaisia drinkkikokeiluja, simpukkakokoelman kasvattamista ja pelejä. Kirjoja ja ristikoita. Mailapelejä ja jäätelöä.

Ihan kuten mikä tahansa kesä, mutta kuten moni drinkki – pienellä twistillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *