Olin kirjoittanut sydänverellä pitkän sepostuksen aiheesta eroperheen vesat ja ikuinen omantunnon tuska. Tulin kuitenkin siihen päätelmään, että jouluna lähes jokainen meistä potee jonkinasteista omantunnon kolkutusta. Joulu monimutkaistuu viimeistään parisuhteen ja lasten myötä. Pitäisi revetä joka paikkaan. On pakko luopua omista joulurutiineista ja sopeutua mitä erilaisimpiin joulunviettokuvioihin. Jokainen saa toki päättääLue lisää
Havahduin tällä viikolla siihen, että lapseni on kasvanut isoksi ja hän on näkevä, kuuleva ja aistiva ihmistaimi. Onhan hän ollut sitä jo viimeiset yhdeksän vuotta. Havahduin siihen, että hän aistii KAIKEN. Omat muistikuvani vanhempien riitelystä ovat hataria. Muistan kerran äitini heittäneen isää jäätelöpuikolla, mutta se on suurin riita jota olenLue lisää
Ensimmäinen harrastukseni taisi olla viulunsoitto. Ilahdutin koko perhettä vinguttamalla soittimen kieliä epävireästi ja kovaa. Minulla oli konserteissa usein väärän värinen mekko päällä. Kun muilla oli ohjeen mukaiset sinisamettiset hameet ja poninhännät, minulla oli harmaapilkullinen tyllihame ja rehottava tukka. Olenkin jatkanut samaa linjaa oman jälkikasvuni kanssa ja lapset näyttävät yleensä kaduiltaLue lisää
Maahantulostamme on kulunut jo yli kaksi kuukautta ja väitän ymmärtäväni muutamia asioita paikallisesta kulttuurista. Ainakin sen, että tapahtumien alkamisajankohta ei yleensä koskaan pidä paikkaansa ja että paikalliset voivat ihan suveneeristi kiilata ohitseni jonossa. Olen myös huomannut, että kaupunki on todella ajan hermoilla ja tapahtumakalenterissa on aina jotain mielenkiintoista ohjelmaa. MaaLue lisää
Torstait ovat hengähdyshetkiäni arjestamme täällä Dohassa. Nuorimmaisen ollessa hoidossa hoidan sieluani tekemällä asioita joista pidän ja jotka inspiroivat minua. Tiedostan, että tämä on ainutkertaista. Ensi lukuvuonna, tai ehkä jo aiemmin, vietän torstaini muiden palveluksessa. Tai sitten en. Ompa kutkuttavaa olla tietämättä juuri mistään mitään. Tänä torstaina päätin suunnata überin keulanLue lisää
Sisältää mainoslinkkejä ja tunnistat ne *tästä merkitsemistavasta Moni luokkakaverini kirjoitti päiväkirjaa jo alakouluaikoina. Ne olivat varjeltuja salaisuuksia, jonne taidettiin vuodattaa syvimmät tuntemukset niin ihastuksista kuin ärsytyksistä. Moni kertoi polttavansa päiväkirjansa 18-vuotispäivänä ja se kuulosti jännittävältä siirtymäriitiltä aikuisuuteen. Savua en tosin koskaan nähnyt. En ole juurikaan kirjoittanut mitään, ellei koevastauksia, kirjevihkojaLue lisää