I love Thursdays

Torstait ovat hengähdyshetkiäni arjestamme täällä Dohassa. Nuorimmaisen ollessa hoidossa hoidan sieluani tekemällä asioita joista pidän ja jotka inspiroivat minua. Tiedostan, että tämä on ainutkertaista. Ensi lukuvuonna, tai ehkä jo aiemmin, vietän torstaini muiden palveluksessa. Tai sitten en. Ompa kutkuttavaa olla tietämättä juuri mistään mitään.

Tänä torstaina päätin suunnata überin keulan kohti kansalliskirjastoa. Pakkasin läppärin ja muut tykötarpeet laukkuun, mutta uumoilin olevani liian innostunut työskentelyyn uudessa ympäristössä. Noin 25 minuutin matkan päässä oleva kirjasto oli mykistävä näky. Odotin kyllä jotain suurta, mutta arkkitehtuuri yllätti kokeellisuudellaan. Kirjasto muistutti jättimäistä haukan päätä.

Aulassa odotti tuttu läpivalaisulaite, jonne sujautin laukkuni. Läpivalaisulaitteita löytyy monesta julkitilasta. Kirjaston päänsisäänkäynti on melkein keskellä kirjastoa ja sisään astuttaessa ympärille avautuu 360 asteen mahtipontinen näkymä. Valtava tila on hyvin äänihallittu ja kaiku on vähäistä.

Kirjastosta löytyy kaikki perinteiset osastot aina lastenosastosta alkaen, lukuisia työskentelytiloja, kahvila, lounasravintola, auditorio sekä tilat vaihtuvalle näyttelylle. Alakerrassa sijaitseva upea museotila on katsottavissa myös ylhäältäpäin. Täällä Dohassa kaikki ympäröivä aines tuntuu olevan marmoria. Niin myös kirjastossa.

Lasten osasto vaikutti viihtyisältä ja kirjallisuutta oli paljon. Leikkiosastolta saattoi bongata myös suomalaista designia.

Kaikesta huolimatta sain tehtyä monta tuntia töitä päivän aikana. Oma nettivalmennus-yritykseni alkaa olla jo hyvällä mallilla, mutta työtä riittää useaksi kuukaudeksi ennen kuin kaikki on valmiina. Veljeni väittää, että olen hieman malttamaton ideavirtani kanssa..

Löysin itseni vielä kotirannan puuvenemessuilta, jossa pääsin kokeilemaan koripunontaa ja iranilaista perinneasua. Punojarouvat olivat innokkaita käsityöläisiä ja he olivat innoissaan, kun kerroin kotimaani käsityömaniasta. Sain kutsun tulla takaisin, sillä he tekisivät minulle perinteisen hennatatuoinnin.

Otin kuvia vain niistä kojuista, joista tein hankintoja. Tuntui sopivalta kysyä lupaa kuvan ottamiseen vasta silloin, kun olin tukenut heidän toimintaansa.

Kerrassaan ihana, sielua ruokkiva päivä.