Ai mitä harrastan?

Ensimmäinen harrastukseni taisi olla viulunsoitto. Ilahdutin koko perhettä vinguttamalla soittimen kieliä epävireästi ja kovaa. Minulla oli konserteissa usein väärän värinen mekko päällä. Kun muilla oli ohjeen mukaiset sinisamettiset hameet ja poninhännät, minulla oli harmaapilkullinen tyllihame ja rehottava tukka. Olenkin jatkanut samaa linjaa oman jälkikasvuni kanssa ja lapset näyttävät yleensä kaduilta repäistyiltä verrattuna muihin pikku-juhlijoihin.

Lapsuuden ja nuoruuden harrastukset olivat sitä sun tätä: lumilautailua, karatea, telinevoimistelua ja pianonsoittoa. Musiikkiluokka piti kuitenkin huolta siitä, että opin soittamaan nuoteista ja laulamaan kuorossa. Osaan soittaa kaikkia muita soittimia paitsi harppua vähintäänkin auttavasti ja minulla taitaa olla lähes absoluuttinen sävelkorva. Opettajan ammatti mahdollistaa soittamistaidon ylläpitämisen, sillä muuten se olisi varmaan jäänyt.

Nuori minä yläasteaikaisessa bändissä nimeltä Mindless. Soitimme mm. Apulantaa ja Leevi and the leavingsia.

Lapsuuden kesät menivät purjehtiessa, joten soitinharrastus oli kätevä. Musiikkiopistojen ollessa kesätauolla kenenkään ei tarvinnut kuljettaa meitä soittotunnille. En muista lapsuudestani sellaista aikaa, jossa joku meistä lapsista olisi joutunut viettämään aikaa kentän laidalla odottamassa toisen harrastuksen loppumista. Olen jatkanut myös tässä samaa linjaa oman jälkikasvuni kanssa.

Mummun ja ukin kanssa purjehditaan joka kesä. Olen paperilla saaristolaivuri, mutta tarvitsen veneeseen vielä kapteenin. Se ei valitettavasti ole puolisoni, joka ei juuri pidä vedestä elementtinä.

En halua, että kenenkään lapsuus menee takapenkillä istuessa, mutta en myöskään halua viettää ruuhkavuosia taksikuskina. Ehkä itsekästä, mutta arvostan työstäpalautumisaikaa liikaa viettääkseni kaikki arki-illat autonratissa. Myös lasten palautuminen päiväkoti- ja kouluarjesta on tärkeää ja vaalin lasten aikaa leikkiä vapaasti. Sitä he myös tekevät: iltaan mahtuu ruutuajan lisäksi leikkiä sisällä ja ulkona kavereiden kanssa. Aika ajoin ilmoitamme lapset erinäisille kursseille. Viime vuonna he kävivät mm. lasten robotiikka-kurssilla ja tänä vuonna uimakoulussa.

Jos lapseni valitsisivat harrastukset jotka vaatisivat minulta kuljetuspalveluita, vastaanottaisin tehtävän siltä istumalta. En ole kuitenkaan tyrkyttänyt harrastuksia, vaan oletan, että koulunpihalla käydyt keskustelut antavat lapsille vihjeitä olemassa olevista harrastuksista. Poikani halusi aloittaa miekkailun tänä vuonna, mutta kerkesimme muuttamaan Qatariin. Tyttäreni harrastustoiveet liittyvät käsitöihin. Qatarissa koulu tarjoaa harrastusmahdollisuuksia iltapäiväkerhojen muodossa. On taekwondoa, zumbaa, robotiikkaa ja askartelukerhoa. Kerhot ovat maksullisia ja ulkopuolisten vetämiä. Koulupäivän yhteydessä oleva kerho vapauttaa perheen iltakulkemisilta, sillä täällä välimatka harrastuksen ja kodin välillä saattaa olla pitkä.

Shakki on oiva koko perheen harrastus ja Alvar oli kova pelaaja jo neljävuotiaana.

Omat aikuisiän harrastukset ovat hieman erilaisia kuin lapsena. Halu harrastaa on kasvanut, mutta kropan hauraat kohdat ovat pakottaneet maltillisuuteen etenkin urheiluharrastuksissa. Juoksemista olen harrastanut pitkään, mutta kymmenen vuoden takainen maraton-kunto on enää kaukainen muisto. Ehkä rakkain aikuisiän harrastus on ratsastus, vaikkakin pelkään joka kerta putoamista ja loukkaantumista.

Polkujuoksu on parasta juoksemista.

Herrasiunaa miten voimakkaita ja rasavillejä nämä varsat ovat. Sariolan elämystalli on ihana.
Mä ja Vilda Sariolan tallilla ratsastustunnin jälkeen.

Ratsastus ja Islanti = en keksi parempaa yhdistelmää

Yksi rakkaista harrastuksistani on vanhojen asioiden tuijottelu ja hypistely. Vanhat kartanot ja talot saavat sydämeni kirjaimellisesti pompahtelemaan. Rakastan vanhoja lattioita, narahtelevia lattialautoja, ränsistyneitä ikkunankarmeja ja keskikaupungin vanhoja rappukäytäviä. Kuuntelen nostalgissävytteisiä kuunnelmia aina sukkahousujen vallankumouksesta Porvoon asemakaavan syntymiseen. Rakastan vanhoja esineitä ja tarinoita niiden takana. Rakastan vanhoja autoja ja haluaisin omistaa sellaisen. Onhan minulla onneksi ollut jo 90-luvun Nissan Micra.

Voisin istua päivät pitkät ihailemassa vanhaa arkkitehtuuria ja silitellä asemarakennuksen pönttöuunia. Miksen asu vanhassa asemarakennuksessa tai rintamamiestalossa? Varmaan siksi, että realistisena asunnonhankkijana tiedän liikaa riskirakenteista ja puolisoni pitää nykytekniikasta. Mutta ehkä sitten joskus. Siihen saakka jatkan ihailua.

Sydän käy ylikierroksilla jo pelkkää alapuolella näkyvää kuvaa katsoessa..

Ollin tilan valloittava päärakennus. Käymme tilalla poimimassa luomumansikoita.
Rauman Komppi on jokakesäinen matkakohde. Voisin muuttaa tuohon taloon.

Päätin meneväni ensi kesänä kahville tähän rappukäytävään, ihan vaan istumaan rappusille.

Muut katsoivat dinosauruksia luonnontieteellisessä museossa. Itse keskityin ihanaan lattialaudoitukseen.
Kaiturin tila Maskussa on valloittava paikka, jossa vietämme kesäisin paljon aikaa. Välillä siellä pääsee hypistelemään vanhoja kulkuneuvoja ja kärsin rytmihäiriöistä.
Ihana Raumalainen ystäväni jakaa kanssani nostalgia-intoilun ja hän keksii kaikkea ihanaa. Tässä ystäväni myy Rauma-aiheisia herkkuja suunnittelemastaan kärrystä Rauman pitsiviikoilla. Brilliant!

Sain ensimmäisen kamerani ollessani yläkoulussa. Olen harrastanut valokuvausta siitä saakka, tein jopa hääkuvauskeikkojakin. Huomasin valokuvauksen olevan melko stressaavaa työtä ja aloin häivyttää ammattimaista valokuvausharrastusta vähitellen takaisin omaksi harrastuksekseni. Myin järkkärin siskolleni ennen tänne lähtöä ja ostin pokkarin. Nykyään kuvaan pääasiassa kännykällä.

Tyttäreni on myös tykästynyt valokuvaukseen, niin kuvaamiseen kuin kuvattavana olemiseen.

Lopuksi mainittakoon vielä käsityö- ja näpertelyharrastus, joka kulkee mukana aaltoliikkeissä. Olen maailman surkein ompelija, mutta makramee-työt sujuvat paremmin. Villasukat vievät liian kauan aikaa, mutta kuteilla virkkaamisessa tuote valmistuu nopeammin. Ostan usein vanhoja tavaroita, joita luulen osaavani korjata. Vietän aikaa kivijalka- ja nettikirppiksillä ja valtaosa perheemme tavaroista on ostettu käytettynä.

Tästä vanhasta peacock-tuolista tuli yllättävän hieno ja opin punomaan rottinkia. Tuoli lähti Ruotsiin, me Qatariin.
Kissojen kiipeilypuu oli minun ja puolisoni yhteinen projekti, jossa hyödynnettiin ainoastaan kierrätystavaa. Puu napattiin takapihalta.

”kyllähän minä yhden qramofonin koneiston korjaan”. Korjasin!
Kutistemuovi taipuu moneen.

Toivon, että lapseni ovat saaneet laajemman käsityksen harrastamisesta oman hössötykseni perusteella. Harrastuksen ei tarvitse aina olla liikunnallinen, vaikka sellainenkin on hyvä olla. Harrastus voi olla mitä vaan, pääasia että siitä nauttii. Luin taannoin lehtijutun perheestä, jonka lapsilla ei ollut lainkaan harrastuksia. Minusta siinä oli jotain hienoa. Harrastus voi olla perheen yhteinen harrastus, eikä ulkopuolisen tahon järjestämä toiminta. Koko perhe voi harrastaa ulkoilua, uimista tai vaikkapa rantakivillä hyppimistä.

Meidän perheen yhteinen harrastus on uusien leikkipuistojen valloittaminen ympäri maailmaa. Harrastukseen sisältyy myös eväiden syöminen. Välillä leikkipuisto on metsä tai ranta.

Qatar on täynnä erilaisia leikkipuistoja. Valloitus alkakoon!
Harrastan taidenäyttelyitä ihan liian vähän.

Käyn metsässä joka viikko, yksin tai yhdessä. Qatarissa se on hieman vaikeaa ja ikävöin metsän rauhoittavaa vaikutusta.
Pappa opettaa lapsenlapselleen kiikarin käyttöä
Kuusenkerkkäily on tyttäreni ja minun yhteinen intohimon kohde. Teemme niistä siirappia keväisin.

Tähän voisi vielä lisätä ne harrastukset joita haluaisin kokeilla. Onneksi minulla on koko loppuelämä aikaa. Seuraavana suunnitelmissa on optimistijolla- ja akvarellimaalauskurssi.

2 kommenttia

  1. Paljon oli tuttua osa myös vähemmän mutta mähän olen UKKI enkä pappa…🐱🐱🐱

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *