Ensimmäinen harrastukseni taisi olla viulunsoitto. Ilahdutin koko perhettä vinguttamalla soittimen kieliä epävireästi ja kovaa. Minulla oli konserteissa usein väärän värinen mekko päällä. Kun muilla oli ohjeen mukaiset sinisamettiset hameet ja poninhännät, minulla oli harmaapilkullinen tyllihame ja rehottava tukka. Olenkin jatkanut samaa linjaa oman jälkikasvuni kanssa ja lapset näyttävät yleensä kaduilta repäistyiltä verrattuna muihin pikku-juhlijoihin.
Lapsuuden ja nuoruuden harrastukset olivat sitä sun tätä: lumilautailua, karatea, telinevoimistelua ja pianonsoittoa. Musiikkiluokka piti kuitenkin huolta siitä, että opin soittamaan nuoteista ja laulamaan kuorossa. Osaan soittaa kaikkia muita soittimia paitsi harppua vähintäänkin auttavasti ja minulla taitaa olla lähes absoluuttinen sävelkorva. Opettajan ammatti mahdollistaa soittamistaidon ylläpitämisen, sillä muuten se olisi varmaan jäänyt.
Lapsuuden kesät menivät purjehtiessa, joten soitinharrastus oli kätevä. Musiikkiopistojen ollessa kesätauolla kenenkään ei tarvinnut kuljettaa meitä soittotunnille. En muista lapsuudestani sellaista aikaa, jossa joku meistä lapsista olisi joutunut viettämään aikaa kentän laidalla odottamassa toisen harrastuksen loppumista. Olen jatkanut myös tässä samaa linjaa oman jälkikasvuni kanssa.
En halua, että kenenkään lapsuus menee takapenkillä istuessa, mutta en myöskään halua viettää ruuhkavuosia taksikuskina. Ehkä itsekästä, mutta arvostan työstäpalautumisaikaa liikaa viettääkseni kaikki arki-illat autonratissa. Myös lasten palautuminen päiväkoti- ja kouluarjesta on tärkeää ja vaalin lasten aikaa leikkiä vapaasti. Sitä he myös tekevät: iltaan mahtuu ruutuajan lisäksi leikkiä sisällä ja ulkona kavereiden kanssa. Aika ajoin ilmoitamme lapset erinäisille kursseille. Viime vuonna he kävivät mm. lasten robotiikka-kurssilla ja tänä vuonna uimakoulussa.
Jos lapseni valitsisivat harrastukset jotka vaatisivat minulta kuljetuspalveluita, vastaanottaisin tehtävän siltä istumalta. En ole kuitenkaan tyrkyttänyt harrastuksia, vaan oletan, että koulunpihalla käydyt keskustelut antavat lapsille vihjeitä olemassa olevista harrastuksista. Poikani halusi aloittaa miekkailun tänä vuonna, mutta kerkesimme muuttamaan Qatariin. Tyttäreni harrastustoiveet liittyvät käsitöihin. Qatarissa koulu tarjoaa harrastusmahdollisuuksia iltapäiväkerhojen muodossa. On taekwondoa, zumbaa, robotiikkaa ja askartelukerhoa. Kerhot ovat maksullisia ja ulkopuolisten vetämiä. Koulupäivän yhteydessä oleva kerho vapauttaa perheen iltakulkemisilta, sillä täällä välimatka harrastuksen ja kodin välillä saattaa olla pitkä.
Omat aikuisiän harrastukset ovat hieman erilaisia kuin lapsena. Halu harrastaa on kasvanut, mutta kropan hauraat kohdat ovat pakottaneet maltillisuuteen etenkin urheiluharrastuksissa. Juoksemista olen harrastanut pitkään, mutta kymmenen vuoden takainen maraton-kunto on enää kaukainen muisto. Ehkä rakkain aikuisiän harrastus on ratsastus, vaikkakin pelkään joka kerta putoamista ja loukkaantumista.
Yksi rakkaista harrastuksistani on vanhojen asioiden tuijottelu ja hypistely. Vanhat kartanot ja talot saavat sydämeni kirjaimellisesti pompahtelemaan. Rakastan vanhoja lattioita, narahtelevia lattialautoja, ränsistyneitä ikkunankarmeja ja keskikaupungin vanhoja rappukäytäviä. Kuuntelen nostalgissävytteisiä kuunnelmia aina sukkahousujen vallankumouksesta Porvoon asemakaavan syntymiseen. Rakastan vanhoja esineitä ja tarinoita niiden takana. Rakastan vanhoja autoja ja haluaisin omistaa sellaisen. Onhan minulla onneksi ollut jo 90-luvun Nissan Micra.
Voisin istua päivät pitkät ihailemassa vanhaa arkkitehtuuria ja silitellä asemarakennuksen pönttöuunia. Miksen asu vanhassa asemarakennuksessa tai rintamamiestalossa? Varmaan siksi, että realistisena asunnonhankkijana tiedän liikaa riskirakenteista ja puolisoni pitää nykytekniikasta. Mutta ehkä sitten joskus. Siihen saakka jatkan ihailua.
Sydän käy ylikierroksilla jo pelkkää alapuolella näkyvää kuvaa katsoessa..
Sain ensimmäisen kamerani ollessani yläkoulussa. Olen harrastanut valokuvausta siitä saakka, tein jopa hääkuvauskeikkojakin. Huomasin valokuvauksen olevan melko stressaavaa työtä ja aloin häivyttää ammattimaista valokuvausharrastusta vähitellen takaisin omaksi harrastuksekseni. Myin järkkärin siskolleni ennen tänne lähtöä ja ostin pokkarin. Nykyään kuvaan pääasiassa kännykällä.
Lopuksi mainittakoon vielä käsityö- ja näpertelyharrastus, joka kulkee mukana aaltoliikkeissä. Olen maailman surkein ompelija, mutta makramee-työt sujuvat paremmin. Villasukat vievät liian kauan aikaa, mutta kuteilla virkkaamisessa tuote valmistuu nopeammin. Ostan usein vanhoja tavaroita, joita luulen osaavani korjata. Vietän aikaa kivijalka- ja nettikirppiksillä ja valtaosa perheemme tavaroista on ostettu käytettynä.
Toivon, että lapseni ovat saaneet laajemman käsityksen harrastamisesta oman hössötykseni perusteella. Harrastuksen ei tarvitse aina olla liikunnallinen, vaikka sellainenkin on hyvä olla. Harrastus voi olla mitä vaan, pääasia että siitä nauttii. Luin taannoin lehtijutun perheestä, jonka lapsilla ei ollut lainkaan harrastuksia. Minusta siinä oli jotain hienoa. Harrastus voi olla perheen yhteinen harrastus, eikä ulkopuolisen tahon järjestämä toiminta. Koko perhe voi harrastaa ulkoilua, uimista tai vaikkapa rantakivillä hyppimistä.
Meidän perheen yhteinen harrastus on uusien leikkipuistojen valloittaminen ympäri maailmaa. Harrastukseen sisältyy myös eväiden syöminen. Välillä leikkipuisto on metsä tai ranta.
Tähän voisi vielä lisätä ne harrastukset joita haluaisin kokeilla. Onneksi minulla on koko loppuelämä aikaa. Seuraavana suunnitelmissa on optimistijolla- ja akvarellimaalauskurssi.
Paljon oli tuttua osa myös vähemmän mutta mähän olen UKKI enkä pappa…🐱🐱🐱
No todentotta, korjaan!