Aika siinä välissä

Elämä rytmittyy muistoissamme jaksoihin. kutakin jaksoa kuvataan adjektiivein, kuten ”se oli elämäni onnellisinta aikaa”. Kun aikaa kuluu, jaksojen kuvaus muuttuu. Tulee se onnellisempi tai sekavampi aika. Edellinen jakso saa jonkin lievemmän ilmaisun aikaisemman tilalle.

Tämänhetkisessä jaksossa on jotain samaa kuin toisen lapsen syntymän jälkeisessä ajassa. Toisen vauvan hoitaminen ei vaatinut juuri ponnisteluja ja pystyin nauttimaan vauva-ajasta ihan eri tavoin. Äitini kuolemasta alkoi olla vuosi ja suru oli alkanut muuttaa muotoaan, kuten aina kliseisesti sanotaan. Se on kuitenkin totta. Pystyin kaiken kaikkiaan hengittämään vapaammin, sillä mieltä kuormittanut huoli oli suurilta osin poissa.

Tämänhetkisen jakson samankaltaisuus on hämmentävää. Pandemiaan liittyvät rajoitukset ja niiden nopeasti muuttuva luonne on jo tuttua, ja olen pystynyt nauttimaan kuluneista kuukausista sieluni pohjia myöden. Ensimmäisistä rajoituksista alkaa olla pian vuosi ja muistan hyvin, miltä ne tuntuivat. Ymmärsin, kuinka moni tunne liittyi suomalaisuuteeni. Ymmärsin, mitä demokratia ja sananvapaus minulle merkitsevät.

Nyt pystyn hengittämään vapaammin.

Tällä aavikon keskellä on ehtinyt tapahtua monenlaista. Qataria ympäröivät maat purkivat blokin ja maiden välillä liikkuminen on jälleen vapaampaa. Paljon asioita on vielä kesken blokkiin liittyen ja haavat ovat auki. Tämä oli silti suuri askel Lähi-Idälle ja aika näyttää, mihin suuntaan suhteet kehittyvät.

Itse eksyin kokeilemaan padelia ja laji vei mukanaan. Oman pihan kenttä on harvinaista luksusta, tosin lajin suosio resortin sisällä vaatii hieman ennakointia. Minulle padel on ensimmäinen kiinnostava joukkuelaji sitten karatevuosien. Pelikavereita saa aina ja pelaaminen on mahdollista omalla tai vaativammalla tasolla. Ainoastaan sade estää pelaamisen, mutta tänä talvena on satanut vain kerran.

Lasten koulu jatkuu viime kevään tapaan blended-mallilla, jossa koulua käydään joka toinen päivä etänä ja joka toinen päivä koululla. Luokassa saa olla kerrallaan 15 oppilasta ja maskien käyttö on pakollista aina neljävuotiaista alkaen. Turvavälit on pidettävä ja mitään ei saa jakaa. Kouluja ravistelevat koronakeissit aiheuttavat kahden viikon karanteeneja itse kullekin ja mitään ei kannata suunnitella liialti, sillä tilanteet muuttuvat lyhyellä varoitusajalla.

Maan koronatapaukset olivat useamman kuukauden ajan alle 200 per päivä, mutta viimeiset viikot ovat enteilleet toista aaltoa. Uusia tartuntoja on päivittäin noin 450 ja muutama kymmenen liittyy maahan tulleiden, jo valmiiksi karanteeniin ohjattujen tartuntoihin. Maa on kiristänyt rajoituksia, ja esimerkiksi leikkipuistot ehtivät olla auki vain muutaman viikon niiden taas sulkeuduttua. Ostoskeskusten ruokailupaikat suljettiin ja ruokaa saa vain mukaan. Ravintoloiden sisätiloihin saa enää ottaa murto-osan asiakkaista ja anniskeluravintoloissa saa viettää vain kaksi tuntia kerrallaan. Varaus on tehtävä ennakkoon.

Maskipakkoa on alettu vahtia paremmin ja autossa matkustavien lukumäärää on rajoitettu. Maassa vallitsee selkeästi kiristyneempi ilmapiiri ja poliisipartiot ratsaavat milloin missäkin. Tilastojen mukaan valtaosa nykyisistä koronatapauksista liittyisi kantaväestöön. Kerrottakoon, että kantaväestöä edustaa noin 300 000 ihmistä ja loput pari miljoonaa ovat expatteja. Tietyissä kaupunginosissa maskeja näkyy kaikilla muilla kuin paikallisilla ja tuntuu, että välinpitämättömyys on aiheuttanut tartuntamäärien kohoamisen.

Henkinen valmistautuminen toiseen aaltoon on alkanut. En henkilökohtaisesti usko, että säästyisimme siltä. Paikallinen kulttuuri on verrattavissa Keski-Eurooppaan – myös täällä ihmiset tapaavat toisiaan isoin joukoin niin kodeissa, rannoilla, puistoissa kuin moskeijoissakin. Kolme miljoonaa ihmistä on saatava ruotuun ja näen lock downin ainoana keinona hillitä tartuntoja. En todellakaan toivo sen tapahtuvan, mutta entä jos lukemat nousevat taas yli 2000 per päivä?

Omalta osaltamme kuvio on selvä. Tapahtui mitä tahansa, tänä kesänä tulemme käymään Suomessa. Kevään rajoitukset menee vaikka päällä seisten. Suomen mahdolliset karanteenikuviot on mietittynä, mutta emme voi tietää, mitä tapahtuu elokuussa. Tällä hetkellä Suomi on punaisella listalla, joka tarkoittaa kahden viikon pakollista hotellikaranteenia.

Tiedän, että sydämentykytykset alkavat kun heinäkuu vaihtuu elokuuksi. Ehkä emme pääse maahan takaisin tai jotain muuta tapahtuu. On kuitenkin helpompi hengittää kun tiedän, että koko perhe pääsee tankkaamaan Suomea ja saamme energiaa viettää Dohassa vielä kolmannen vuoden.

Merkityksellisintä on aika siinä välissä.