Oman koulutaipaleeni alkupuolella kansainvälisyys näkyi lähinnä piirtoheitinkalvoihin piirrettyinä eri maiden lippuina. Rauha piirtoheittimien muistolle. Eräs yläkoulun opettajamme piirsi muinoin epähuomiossa suoraan piirtoheittimen pintaan. Osumatarkkuuden haasteet ja desinfiointiainetta muistuttava tuoksu liittyivät vahvasti toisiinsa.
Eri kansallisuuksia ei kotikunnassani juuri ollut. Rasistinen liikehdintä oli yläasteella valloillaan, enkä oikein ymmärrä mistä skinit edes saivat bensaa liekkeihinsä. Isäni huudahti Karhulan liikennevaloissa ”katsokaa lapset, siinä on neekeri!”. Tuskin hän sillä mitään pahaa tarkoitti. Sitä nimeä käytti Brumberin tehdas ja aapinen N-kirjaimen kohdalla.
Nykypäivän Suomessa kansainvälistyminen näkyy jo lähes kaikkialla. Kouluissa annetaan S2-opetusta (Suomi toisena kielenä) ja uskontoihin liittyvä monimuotoisuus näkyy koulujen arjessa. Yhteenkään julkiseen rukoushuoneeseen en ole vielä Suomessa törmännyt, mutta täällä niitä on joka puolella. Koulupukujen käyttö on maailmalla yleistä, mutta Suomeen käytäntö ei ole vielä rantautunut. Eräs lapseni ystävä kysyi minulta, onko Qatarin koulupuvut niitä mustia kaapuja.


Minulla oli kunnia osallistua Qatar-Finland international schoolin kansainvälisyyspäivään näytteilleasettajan roolissa. Reissuväsymys tuntui vielä kropassa ja meinasin kieltäytyä kunniasta, mutta onneksi ymmärsin sanoa kyllä. Värikäs ja elämää kupliva tapahtuma jätti jälkensä sydämeeni ja onni lasten kansainvälisesti rikkaasta elämänvaiheesta liikutti minua suuresti.
Koululaisten vanhemmista ja opettajakunnan työryhmästä koostuva porukka loihti koulusta kymmenien eri kansallisuuksien näyttämön, joka herätteli kaikki aistit kokemaan maailmaa. Pöydät notkuivat ruokaa, kansallispukuja ja perinteitä. Lavalla oli mielettömiä esityksiä. Ihmiset vaihtoivat kysymyksiä ja tutustuivat toisiinsa pisteeltä pisteelle kiertäen ja uteliaisuus oli käsinkosketeltavaa. Lapset saivat kerätä leimoja jokaisen maan pöydästä ja haalivat matkaansa erilaisia muistoja.



Suomen pisteellä oli mahdollisuus maistaa salmiakkia, Fazerin sinistä ja ruissipsejä. Muumit, marimekko ja pahkatyö ihastuttivat, samoin Suomesta kertova video. Lisäksi pisteellämme oli mahdollisuus värittää suomalaisia eläimiä, pelata sählyä ja tutustua suomalaisiin sananlaskuihin. Pisteellämme oli jatkuva kuhina ja moni kertoi käyneensä Suomessa sen jälkeen, kun lapsi oli tullut kansainväliseen kouluun opiskelemaan.


Oli myös mahtavaa tutustua muihin Qatarin suomalaisiin ja koulun henkilökuntaan. Voihan olla, että tulevaisuudessa koulun on myös minun työpaikkani. Koulusta jäi erittäin positiivinen kuva ja mikä parasta, näin lapseni viettämässä aikaa uusien ystäviensä kanssa. Sisäinen introverttini oli päivän jälkeen väsynyt, mutta onnellinen. Uusien ystävyyssuhteiden solmiminen aikuisiällä on joskus vaikeaa, mutta ihmisten avoimuus ja ystävällisyys helpottaa asiaa. Meitä yhdistää juurtumispyrkimys uuteen kulttuuriin, sekä halu olla osana yhteisöä.
Koulun rehtorin avauspuheessa mainittu lause jäi pyörimään mieleeni vahvasti: Oman kulttuurin vahva tuntemus auttaa meitä ymmärtämään myös toisia kulttuureja. Tämän ajatuksen myötä pyrin pitämään suomalaisuuden omassa ja lasteni mielessä entistä vahvempana ja vaalin suomalaisia perinteitä myös täällä. Expatti-ystävämme lupasi leipoa meille karjalanpiirakoita, joten munavoin tekeminen alkakoon.
Hyvän kirjoitus taas!!
👍