Kirjastorakkaus

Kirjasto on ollut elämässäni aina. Saatan vieläkin tuntea sormenpäissäni Kotkan pääkirjaston lastenosaston sohvat. Punainen kangas oli hieman karkean tuntuinen ja tarjosi juuri sopivan aistikokemuksen kirjojen lukemisen lomassa. Vietin kirjastossa paljon aikaa. Saatoin istua siellä odottamassa veljeni sellotunnin päättymistä tai sitten vietimme siellä aikaa kavereiden kanssa. Samaisen kirjaston lukusali tuli tutuksi ylioppilaskirjoitusten aikaan.

Isä vei meidät silloin tällöin pillimehulle ja pullalle alakerran kahvioon. Kopisevat, pitkät portaat tuntuivat arvokkailta ylös ja alas mentäessä. Ylipäätään kaikkia kirjastoja yhdistää tietynlainen arvokkuus. Me suomalaiset tiedämme, että kirjastossa tulee olla hiljaisella mielellä. Penkeillä ei syödä ja kirjoja kohdellaan hyvin. Meille kirjasto on eräänlainen pyhä paikka, jonne saa tulla juuri sellaisena kuin on.



Aavikolla kirjasto on verrattain tuore sivistyksen kehto. Qatar sai ensimmäisen kirjaston, Maktaban, vuonna 2014. Maktaban perustaja on amerikkalainen yksityishenkilö, joka halusi koota alueen ihmisiä yhteen kirjallisuuden pariin. Muslimimaahan pesiytyvä kirjasto oli paikallisille vaikea aihe ja vastarinta oli suurta. Maktaba läpäisi testin ja tällä hetkellä kirjastoa käyttää jopa 500 asiakasta. Suomalaiseen kirjastoperinteeseen verrattuna aavikon kirjasto tulee jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.



Maktaba palvelee lapsia ja nuoria perheineen. Kyseessä on siis lastenkirjasto. Rakennuksesta löytyy keittiö eväiden syömiseen, sekä rauhallinen yläkerta nuorisoa varten. Kirjasto palvelee myös nannyja ja heidän hoidokkilapsiaan: moni vanhempi pudottaa nannyn ja lapset viettämään päivää kirjastolle.

Omaa bisnesideaa nannyjen valmentamiseen liittyen kyselin hieman lisää nannyista. Huomasin kirjastonhoitajan ilmeen vakavoituvan ja arvelin aiheen olevan herkkä. Vastauksesta päätellen nannyja on moneen junaan ja lasten haastava käytös kirjastossa on joskus ongelma. Jotkut nannyt vahtivat mielummin puhelimiaan ja lapset saavat peuhata kirjastossa vapaasti. Ilmeisesti tämä vaikuttaa myös muihin asiakkaisiin, mutta asiaan puuttuminen on joskus haastavaa. Asiakkaat maksavat kirjastokäynneistään verrattain suuren summan, noin 100 euroa vuodessa. Rahalle pitäisi saada näin ollen vastinetta.

Ensimmäinen vierailu oli ilmainen ja yksittäiset käynnit maksavat 60 rialia (noin 15 euroa) per lapsi ja tämä sisältää toimintatuokion. Kirjastojäsenyydellä (100 euroa koko perheeltä per vuosi) saa lainata kolme kirjaa kahden viikon ajan. Jäsenyydestä n. 1/4 summasta toimii panttina ja se palautetaan, jos kirjaston kirjat on palautettu hyväkuntoisina takaisin. Suomessa kirjoja saa lainata vaikka auton takapaksillisen verran, joten rajaus kuulosti huvittavalta maksettavaan summaan nähden.

Osallistuimme hungry caterpillar – aiheiseen toimintatuokioon ja Elvi tykkäsi kovasti

Suuntaamme tänään lounaalle kansalliskirjastoon enkä malta odottaa kompleksin näkemistä! Qatarissa tunnetusti vedetään överiksi, joten odotettavissa on jotain suurta tälläkin kertaa.

1 kommentti

  1. Kyllä Suomessa on sitten asiat hyvin!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *