Taloudellisesta vakaudesta yrittäjän vapauteen

Työhistoriani pitää sisällään jos jonkinlaista työkokemusta. Ensimmäisessä työpaikassani siivosin verenluovutuspistettä ja poliisilaitosta. Sain varoituksen, koska olin napsinut verenluovuttajille tarkoitettuja dominokeksejä aikaisten aamujen iloksi. Jollain oli ylimääräistä aikaa laskea vähintään 50 keksin keko.

McDonalds tarjosi ensimmäisen asiakaspalvelutyökokemuksen. Moni pitää vastaavaa työtä vähäpätöisenä, mutta joillekin yrityksille pikaruokaravintolassa työskentely näyttää cv:ssä paremmalta kuin kymmenen vuoden kesätyökokemus oman vanhemman firmassa.

Salakuvasin paikallisia ruokakuskeja mäkin pihassa. Moni tilaa ruokaa ja ruokatarvikkeita kotiinkuljetuksella. Samaisia skoottereita näkee kumossa tienposkessa harva se päivä. Uskoakseni vaarallisen työn lisää ei kuitenkaan makseta.

Olen pakannut leipää, siivonnut sokeritehdasta ja toiminut baarityöntekijänä. Toiminut pienen matkustajalaivan hyttärinä seilaten Keisarin kesäreittiä, sekä myynyt vaatteita eri vaateketjuissa. Maisterin papereiden jälkeen koitti oman alan töiden hakeminen. Olen vaihtanut työpaikkaa jokaisen lapsen syntymän jälkeen ja ensimmäisenä päädyin englanninkielisen päiväkodin johtajaksi. Opettavaisin ja ammatillista identiteettiä kasvattavin työ oli perhepalveluiden hanke, jossa sain työskennellä perhevalmentajana ennaltaehkäisevän lapsiperhetyön tiimissä.

Erityisluokanopettajan virasta luopuminen tarkoittaa yhden aikakauden päättymistä. Toivoin virkavapaata, mutta sitä ei suureksi ihmetyksekseni myönnetty. Vakituinen paikka on merkinnyt minulle taloudellista vakautta, mutta olen vieroksunut ajatusta pitkäaikaisesta sitoutumisesta tiettyyn paikkaan. Asioilla on siis tapana järjestyä.

Osa lähitulevaisuuden haaveitani on kirjoittaa ja valmentaa. Yrittäjänä toimiminen ei ole sinänsä uutta, sillä olen tehnyt omalla toiminimellä kotimyyntiä kahden eri vaatemerkin alaisuudessa. Myyntiprovision saaminen edellytti vaatteiden myyntiä, kirjoitustyöllä tienaaminen blogikontekstissa tarkoittaa puolestaan jonkinlaista kaupallisuutta. Ajoittainen kaupallisuus blogissa jännittää, sillä kirjoitan tätä läheiset ja ystävät mielessäni. En halua myydä heille mitään, vaan tarjota näköalapaikan arkeemme ulkomailla.

Mitenköhän kalastaja määrittelee palkkansa?


Kirjoittamiseen ja sen suunnitteluun käytettävä aika on pois perheeltämme – se on työaikaa. Toivon työajalta korvausta, kuten varmaan jokainen työtä tekevä ihminen toivoisi. Tähän mennessä valmentamisen suunnitteluun ja kirjoittamiseen käytetyt lukuisat tunnit ovat alkupääomaa, jonka koko perhe on sijoittanut joustavuudellaan. Työ on onneksi niin motivoivaa ja palkitsevaa, että lyhyeksi jääneet yöunet unohtuvat läppärin avautuessa.

Kaiken lisäksi saan syödä keksikeosta niin monta keksiä kuin sielu sietää.

…Ainiin, täällä kotona niitä laskevat lapset.

4 kommenttia

  1. Marju, muistan tämän dominoepisodin ja miten me yhdessä naurettiin koko jutulle. 😄😄😄 Ihailen sun rohkeutta, kun olet aina lähtenyt uskaliaasti kokeilemaan kaikkea uutta esimerkiksi työn saralla. Kuten sanoit, asioilla on tapana aina järjestyä.

    1. Author

      Kun makeanhimo yllättää🤣🤣 eräs esimieheni kertoi, että tällainen tuntemattomaan hyppely on ns. vaihtoehtoinen uimakoulu. Heitetään altaaseen ja katsotaan osaako uida🍓

  2. Päivän eka lukuhetki maistui mullekin!!

  3. Ihana lukea näitä kirjoituksia! Vaikka ollaan tunnettu ikiajat niin tää on samalla kiva katsaus sun menneeseen elämään, töitä ja muita mitä en muistakaan. Noi Dominot! 😀 Heräsi jokin muistikuva niistä.
    P.S Onks sulla jo se uusi liittymä?!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *