Tänään toivoin hetken verran olevani Suomessa. Olisi helpompaa saada kuulla eteen tulevat rajoitukset ja toimenpiteet etukäteen vain seuraamalla maailman tapahtumia. Täällä Qatarissa kaikki tapahtuu etulinjassa.
Keuhkojen tilavuus pienenee samaa tahtia elinpiirin kanssa.
Vaikka hiekkarannan sulkeminen kuulostaa elitistiseltä ongelmalta, minulle se tarkoittaa juuri nyt samaa kuin joku kieltäisi minua menemästä metsään. Haluan vain upottaa kantapohjat hiekkaan ja etsiä simpukoita vedenrajasta. Samoin kuin metsässä, jossa etsisin sieniä ja kuuntelisin oksien ratinaa jalkojeni alla. Lumen narskuntaa. Hihkuisin saadessani niskaani puista putoilevia lumihippusia.
Rauhan ajan suurimmaksi koettelemukseksi kutsuttu pandemia on nostanut esiin kaksi suurinta voimaa: perusopetuksen ja uskon. Kun Lähi-Idässä koulut suljettiin ensimmäisenä ja moskeijat viimeisenä, Suomessa koulujen kanssa sinniteltiin viimeiseen saakka.
Miksi koko muu maa pysäytetään ja suljetaan, mutta ihmiset saavat kokoontua rukoushetkiin suurin joukoin? Miksi Suomi pohti pitkään ja hartaasti koulujen auki jättämistä?
Ehkä siksi, että kyseiset maat olisivat hukassa ilman suurinta voimaansa.
En lähde arvailemaan moskeijoiden aukiolon perisyitä. Tiedän, että perjantain rukoushetki moskeijassa on miehille melko ehdoton. Naiset saavat tehdä valintansa rukouspaikan suhteen. Yläkerta suojelee, koronaltakin.
Meille suomalaisille peruskoulu on yhtä pyhä kuin uskonto. 1970-luvulla luotu järjestelmä mahdollisti ilmaisen sivistyksen koko kansalle yhteiskuntaluokasta huolimatta ja se on osa suomalaista menestystarinaa. Koulujärjestelmämme suojaa ennen kaikkea yhteiskuntamme heikompia. Se pitää huolen arkipäivien monipuolisesta ravinnosta ja tuo struktuuria kaoottiseen elämään. Koulun tarjoama ruoka voi olla ainoa lämmin ruoka, jonka oppilas päivänsä aikana saa. Entä kun struktuuri ja ruoka jäävät pois oppilaan arjesta?
Koulu pitää ihmisen tiellä. Samoin usko.
Lenkkeilimme tänään kahden miehen ohi, jotka olivat levittäneet rukousmattonsa kohti mekkaa keskelle jalkakäytävää. En ole ennen nähnyt ketään rukoilemassa keskellä jalkakäytävää. Suomi julkaisi tänään sulkevansa osan kouluista.
Minä levitin oppikirjat matolle ja toivoin itselleni voimia kahden lapseni koulutehtävien parissa.
Koulu pitää ihmisen tiellä. Samoin usko.