Kon Marju – kuinka selviytyä luopumisen tuskasta

Pohtiessani eroavaisuuksia minun ja puolisoni välillä saan flashbackeja tuppereista. Jostain syystä nämä erimuotoiset ja -kokoiset muoviastiat ovat saavuttaneet perheessämme niin korkean aseman, että meni kauan ennen kuin uskalsin nostaa kissaa pöydälle. Niitä oli liikaa ja menetin hermoni yrittäessäni etsiä yhteensopivaa kantta tupperilaatikosta. Kyllä, meillä on tupperilaatikko. Tupperi-maidonvaahdottaja ja tupperi-jolla-ei-taatusti-ole-edes-funktiota.

Astiaston läpikäyminen ja tärkeimpien elementtien valitseminen oli tuskallista seurattavaa paatuneenkin poisheittäjän silmin.

Omassa lapsuudenperheessäni tavaran poisheittäminen ei ole ollut ongelma. En ole löytänyt yhtään vanhaa piirustusta tai lempileluani, iskän nuoruusvuosien puukenkiä tai vanhoja silmälaseja. My little pony-mukini oli säästetty, mutta veljeni ja hänen kaverinsa omivat kupin itselleen. Lohjennut kulma tuntui tosin ikävältä ylähuulta vasten. Puolisoni lapsuudenkodin aarteet taas olisivat ylöskirjattuna täyttäneet vanhanaikaisen puhelinluettelon.

Tupperi-gate oli väistämätön.

Ulkomaille muuttaminen tarkoittaa tavaramäärän armotonta karsimista, ellei halua vuokrata suurta varastotilaa ja maksaa suurta neliöhintaa. Omakotitalomme vuokraaminen mahdollisti omien tavaroiden säilömisen perävarastossa, mutta tila on pieni ja tavaraa oli kertynyt. Olimme jälleen jännän äärellä. Kodin irtaimisto tuli käydä läpi.

Iso riikinkukkotuoli myytiin Ruotsiin, onneksi sen miniversio sai jäädä.

Huomasimme molemmat melko nopeasti, että tavaroiden karsiminen oli sitä helpompaa, mitä enemmän sitä tekisi. Kun yksi suuri etappi (kuten rakkaan riikinkukkotuolin myyminen) oli saavutettu, oli taas helpompaa luopua muusta tavarasta. Lasten luopumisprosessi vaati hiukan rahaa ja taivuttelua. Parin euron provisio lelujen ”myynnistä” auttoi kummasti.

Katselin pahvilaatikoiden ympäröimää tuskaista puolisoani. Marie Kondo kiitti jokaista esinettä heittäessään ne pois, Jan taisi kiittää jokaista aa-nelosta. Minä kiitin siitä, että voisimme vihdoin luopua hänen pöydän kokoisista magneettikuvistaan. Samaan aikaan koin suurta tuskaa kirpparilöytöjeni kohtalosta, sillä tiesin että myös minun olisi tehtävä kompromisseja.

Oma säilytettävien esineiden lista on kutakuinkin seuraava:

  • Marokkolaiset rahit (tori-löytö)
  • Vanhat ilves- ja karhupurkit (kirppislöytö)
  • persialais-henkinen matto (kaupanpäällinen eräästä tori-kaupasta)
  • Artekin pöytä ja jakkara (tori-löytö)
  • Laurizonin koristetyynyt (uutena hankittu)
  • String-hyllykkö (uutena hankittu)
  • Valokuva-albumit
  • Marimekon astiasto (uutena hankittu)
  • Vanhat lattiavalaisimet (tori-löytöjä)
  • Jättikokoinen tyräkki (tori-löytö)
  • Muutamat koriste-esineet ja taulut
  • Muutamat perintökalleudet
  • Ratsastustarvikkeet ja muutama vaatekappale
  • Marmorinen shakki-peli (Kirppislöytö)
  • Päiväpeitto (ostettu ensimmäiseen vuokrakämppään)

Lastensuojelullisesta tulokulmasta katseltuna olisi ollut ehkä viisasta säilyttää lasten sängyt hieman pidempään. Jätin kuitenkin patjat. Janin astuessa Qatar Airwaysin koneeseen Kon Marju hiipi vielä tupperikaappiakin pyhempään paikkaan, nimittäin perheen pääkokin maustekaapille. Loppu on historiaa.

3 kommenttia

  1. Pistää ajattelemaan että ehlä minunkin pitäisi…….

Vastaa käyttäjälle Riitta Hyyti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *