Elämäni listoina – kun post it lappu ei riitä

Sain vuonna 2017 joululahjaksi kirjan Elämäni listoina kaikki mitä haluan muistaa (Kiitos Meeri!). Valmiiksi otsikoidut listat pitävät sisällään kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten ”ihanimmat kohtaamani eläimet” ja ”bravuurini keittiössä”.

Selasin kirjaa pari päivää sitten pakatessani viimeisiä tärkeitä opuksia varastoon, jolloin bongasin listauksen asioista, joita toivoisin uskaltavani tehdä. Ykkösenä, vasurin varmalla kynäotteella kirjoitettuna, luki teksti ” asua vuosi ulkomailla”. Hörähtelin mielessäni. Kaikkea sitä tuleekin haaveiltua.

Olen aina tykännyt listoista. Lienee kuitenkin omituista, etten yleensä palaa tekemääni listaan, vaikka kyseessä olisikin esimerkiksi paljon muistettavaa sisältävä mummulareissun lista. Mitä minun ja Janin listoihin tulee, kauppalistamme ovat kuin yö ja päivä. Minusta on äärimmäisen tärkeää listata aamu- ja iltapalatarvikkeet yksityiskohtaisesti, mutta päivälliset kirjaan ylös sanalla ”proteiini”. Jan puolestaan erittelee päiväkohtaisen ruokatarpeiston ja listalla vilahtelee erinäisiä mausteita ja muita eksoottisia elintarvikkeita. Loppusumma on melko sama listasta riippumatta.

Tällä hetkellä listani ovat luokassa extreme.

Suurperheen ja kahden kissan transporttaaminen toiseen maahan pitää sisällään melkoisen määrän muistettavaa ja hoidettavaa. Ensinnäkin leimat. Jo pelkästään kissojen leimaralli vaatii erikoistoimenpiteitä, sillä kissojen lentokuntoisuuden tarkistavan eläinlääkärin pitää olla KUNNANeläinlääkäri. Leima on luonnollisesti erilainen kuin yksityisen eläinlääkäriaseman eläinlääkärin leima. Siinä missä yksityiselle pääsee päivän varoajalla, kunnaneläinlääkärille saa anella aikaa kahden kuukauden päähän. Silloinkin kannattaa varautua peruutukseen, sillä maatilalla saattaa juuri silloin poikia lehmä.

Iona väsyi byrokratiaan

Lähi-idän maista työtä halajavien aikuisten leimaralli onkin ihan omaa luokkaansa, eikä pelkästään siksi, että keskenään erimalliset tai -väriset leimasimet eivät mene läpi. Tarvitaan myös tutkintotodistuskopiot, joiksi kelpaavat vain laillistetun notaarin vahvistamat kopiot. Voit koittaa arvata notaarin virka-ajan ja palvelun saavutettavuuden.

Lisäksi opinahjosi tulee varmistaa kirjallisesti (ja oikein leimattuna), että opintosi ovat todella olleet läsnäoloa vaativia kirjekurssin sijaan. Kun kaikki paperit on hankittu ja käännetty englanniksi, paperit pitäisi saada kohdemaan viranomaisille. Ulkoministeriöt ja suurlähetystöt hoitavat omat leimansa, kuhan edelliset leimat kelpaavat.

Minä leimaan oppilaiden kotiläksyt tarkistetuksi, mutta olen vakavasti harkinnut siirtymistä tarroihin.

Palaan vielä kissoihin. Jotta saamme kissat kohdemaahan, peliin puuttuu elintarvikevirasto (leimoineen). Rabies-rokotuksen pureminen pitää tarkistaa verikokeilla, jotka kyseinen viranomainen analysoi. Ihme kyllä, verikokeen saa ottaa eläinlääkäriaseman hoitaja. Kun olen toimittanut kaikki tarvittavat paperit paikalliselle eläintransportterifirmalle, saan vastineeksi maahan pääsyn mahdollistavat paperit. Uskoni kissojen maahanpääsyyn on vähintään sinetöity.

Kaiken tämän lisäksi pitäisi muistaa miljoona muuta asiaa. Omat ja lasten hammaslääkärit, neuvolat, vakuutusten hoitaminen, erinäisten sopimusten irtisanomiset, osoitteenmuutokset, e-laskuihin siirtymiset ja rokotukset. Oma työ, kaupassakäynti ja lasten harrastukset. Ruoanlaitto, kissojen kynsienleikkuu ja lasten parturointi.

Aivokapasiteetin rajallisuus tulee vastaan, samoin post it-lapun. On siirryttävä aanelosiin. Niitä en aio säästää saatika kiittää.

2 kommenttia

  1. Oi, kiitos jälleen! Ehdinkin jo ootella…🤗 Voisitko kirjoittaa vaikka kirjan? Jatko-osilla? 🤔

    1. Author

      Kiitos, ai että se olisi ihanaa😍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *