Horses and Iceland = perfect combo

Islanti on ollut suuri rakkauteni Björkin Debut-albumista alkaen. Näin Björkin vuonna 1996 Pori Jazzeilla. Mystinen esiintyjä oli kuin Islanti pienoiskoossa, ainakin omissa mielikuvissani.

Kävin Islannissa ensimmäisen kerran noin kymmenen vuotta keikan jälkeen. Oli tammikuu. Silloinen ystäväni opiskeli Reykjavikissa ja tuntui mukavalta yhdistää ystävän tapaaminen ja visiitti unelmakohteeseen. Ystävyyden kannalta reissu oli melko epäonnistunut ja draamaa riitti. Maahan kuitenkin rakastuin tuon kymmenen päivän reissun jälkeen entistä palavammin ja Björk-fanitus vahvistui entisestään laulajan esiintyessä sattumalta paikallisilla festareilla. Tiesin suuntaavani Islantiin ennemmin tai myöhemmin uudelleen. Viime talvena instagramissa nähty mainos islanninhevosvaelluksesta Pohjois-Islannissa poiki buukkauksen viidessä minuutissa. Tällä kertaa matkustaisin kesäkuussa.

Matkasta on tuhatkunta valokuvaa, mutta ne eivät riitä kuvastamaan reissun täydellisyyttä. Rakastan Islantia entistä enemmän ja haaveilen siellä asumisesta. Asiaa ei ainakaan helpota Islannissa asuvan Satu Rämön blogipostaukset Länsivuonoilta, joka toimii heidän asuinpaikkanaan vuoden ajan (tsekkaa blogi osoitteessa salamatkustaja.fi).

Oma Islannin matkani oli muuten Satun ja Sagamatkojen järjestämä reissu. Reissut ovat ratsastuspainotteisia ja suuntaavat Pohjois-Islantiin. Matkani koostui pääasiassa ratsastusvaelluksista, mutta lisäksi kävimme ihailemassa mm. Myvatnin alueen nähtävyyksiä ja Akureyrin kaupunkia. Toisilla reissuilla saattaa päästä ratsastamaan esimerkiksi vapaan lauman mukana, kannattaa tsekata ensi kesän tarjonta Sagamatkojen sivuilta!

Tukikohtamme oli Akureyristä muutaman kymmenen kilometrin päässä oleva Pólar hestar-talli. Hevostilalla on liki 200 islanninhevosta ja muita eläimiä. Vuonon kupeessa sijaitseva tila on toiminut ratsastusvaellusten parissa jo 34 vuotta ja sukupolvenvaihdos on pian taas edessä. Maatilalla on hyvät perustasoiset puitteet myös yöpymiselle. Aivan mieletöntä porukkaa ja uskomattomia hevosmiestaitoja. Moni työntekijä oli tullut Saksasta. He olivat pääasiassa nuoria naisenalkuja ja moni heistä kertoi olleensa tallilla töissä useaampaan kertaan. Unelmaduuni, vaikka sääolosuhteet voivat olla liki mikä tahansa ja päivät ovat pitkiä.

Mitä ratsastustaitoihin tulee, näillä reissuilla ei tarvitse osata mitään etukäteen. Töltissä pärjää pienellä (tai suurella) takakenolla ja laukata saa jos siltä tuntuu. Porukka jaettiin vaelluksilla kahteen ryhmään, jotta jokaisen taitotaso tulisi huomioiduksi.

Ylitimme puroja ja laukkasimme mäkiä ylös. Toisinaan vain ihailimme maisemia hevosten kävellessä tasaista tahtia eteenpäin. Lammasaitauksissa lampaat kulkivat hevosten edellä ja karitsat kirmasivat mukana minkä ehtivät. Lehmäaitaus oli hieman kuumottava yli-innokkaiden lehmien hyppiessä keskelle hevoskulkuetta. Välillä sykkeet pysyivät tasaisen korkeina johtuen joko jännittävistä reiteistä tai henkeäsalpaavista maisemista. Saimme joka päivä uuden hevosen omien taitojen mukaan valittuna. Oli ihanaa ratsastaa erilaisilla hevosilla ja viimeisellä vaelluksella saimme valita lempiyksilön. Heppatouhuilu oli ihanan suurpiirteistä ja hevoset leppoisia kuin ihmisen mieli.

Päivittäiset vaellukset vaihtelivat kestoltaan parista tunnista viiteen tuntiin. Välillä syötiin eväitä ja pissattiin olemattomiin puskiin tai kivien taakse. Vaellusten jälkeen olimme tomun ja hien peitossa, joten oli ihana suunnata uimaan paikalliseen uimahalliin. Islannissa uimahallit ovat ulkoaltaita, joiden vesi lämmitetään maaperän lämmöllä. Jännä fiilis uida altaassa keskellä vuonoja.

Yksin matkustamisen parhaita puolia on vapauden tunne. Ei tarvitse kantaa huolta muiden viihtymisestä (joka on kaltaiselleni tunnetila-aistijalle melko tyypillistä) ja ei ole ketään kenelle kiukutella. Yksin matkustettaessa tulee otettua enemmän kontaktia tuntemattomiin. Sain reissulta sydänystäviä ja odotan uutta yhteistä reissua, sillä seuraavalla kerralla minä tarjoan jallut. Matkanjohtajaamme Satua fanitan sekä ammatillisesti että ihmisenä, mikä tyyppi! Rento ote hommaan toi ratkaisun kiperiinkin tilanteisiin.

Saatan kuulla vieläkin yli sadan hevosen kavioiden kopinan laitumelta tallin pihaan siirtyessä. Vesiputouksen kohinan. Tölttäävän hevoslauman töminän kapeilla lammaspoluilla. Mystiset tarinat, jotka saivat mielikuvituksen laukkaamaan etenkin Dimmuborgirilla. Haistan satulanahan ja märän hevosen. Kananmunan hajun, joka tuli aina kuumaa vettä hanasta laskiessa. Jallun vuorilla. Oi milloin uudestaan?!

6 kommenttia

  1. Hyvä Sä, hyvä me ❤️. Loistokirjoitus ja niin totta ❤️- koskahan uusiks…

    1. Author

      Learning from the best!💕💕💕

Vastaa käyttäjälle Satu Rämö Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *