Aavikko kuin meri

Lapsuuteni kesät kuluivat merellä. Pelkäsin purjeveneen kaatuvan tuulen voimasta ja halusin edetä moottorilla. Isä kulutti bensaa dieseliä alle 40 litraa kesässä, joten toiveeni moottoroidusta kyydistä jäi usein toteutumatta. Nykyisin pääsen merille vain harvoin. Suoritin saaristolaivurikurssin, mutta ymmärsin tarvitsevani myös kapteenin. Puolisoni ei juuri pidä vedestä, joten ostan oman paatin vasta sitten, kun kauppaan kuuluu kapteeni.

Täällä Qatarissa autot ovat sitä kokoluokkaa, että saaristolaivurin pätevyydestä saattaisi olla hyötyä. Nämä autot eivät kaadu tuulen voimasta, mutta osa autoilijoista voisi ottaa purjeet käyttöön moottorin sijaan. Paikalliset jättimaasturit soveltuvat aavikkoajeluihin mainiosti, joskin kokeneen kapteenin tarve on ilmeinen.

Pääsimme viime viikonloppuna testaamaan maasturin aavikko-kestävyyttä likkaporukalla ja kapteeninamme toimi 10 vuotta dyyneillä ajellut Hazem. Qatarin eteläosassa sijaitsevilla dyyneillä ulkoilutetaan turisteja tasaiseen tahtiin, mutta Hazemin reittejä seurasi lopulta enää yksi auto..

Tuo kolmetuntinen luonnon muovaamia vuoristoratoja kulkien oli ehdottomasti yksi hienoimpia kokemuksiani. Ihan hullua touhua, eikä auttanut muuta kuin luottaa kuskiin. Aavikko on yllättävän monimuotoinen. Osa aavikosta oli vanhaa merenpohjaa ja bongasin rapakivenomaisesta muodostelmasta törröttävän simpukan. Dyynit olivat upottavia ja korkeita hiekkamuodostelmia, joita pitkin ajellaan löysillä kumeilla. Osa aavikosta oli hyvin kivikkoista.

Dyyneillä pörräsi lukuisia moottoripyöriä ja koppakuoriaisen muotoisia buggyjä. Veikkaan, että tyypit elivät elämänsä parasta aikaa.

Ajoimme auringonlaskun aikoihin kamelitilalle, jossa ei vieraillut lisäksemme muita kuin perässämme kulkenut auto. Mystinen tila ei näyttänyt lainkaan asutulta, mutta molemmat tilanpitäjät kuulemma asuivat siellä. Heillä ei ollut edes autoa. Oli hieman kuumottavaa kävellä vapaiden kameleiden keskellä, eikä korvan juuressa kuulunut kamelin mörköhörinä juuri helpottanut olotilaa. Muutaman vuorokauden ikäiset kamelit äiteineen oli häkeissä, samoin tilan ainut uros (joka oli JÄTTIMÄINEN). Maistoin tuoretta kamelin maitoa, jota luonnehditaan superjuomaksi.

Aavikko on hiljaisuudessaan kuin meri ja mystisyydessään kuin vieras planeetta. Ehdottomasti kokemisen arvoinen reissu!

2 kommenttia

  1. Se ei ollut bensaa vaan dieseliä.
    Bensakoneella en lähtisi irti satamasta!!

  2. Meillä taisi olla reilu viikko sitten neljäs aavikkoajelu. Aavikko vaan on niin hieno! Tunnelma välittyy hyvin noista sun kuvista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *