Vi*&*taa, mutta yllättävän vähän

Kun naapurimaa ilmoitti kieltävänsä ulkonaliikkumisen auringonlaskusta auringonnousuun, koin pientä ahdistusta. Vaikka Qatar on rajoittanut ihmisten liikkumista ja liikkeenharjoittamista, olemme saaneet yhä valita ajankohdan ulkonaliikkumiselle. Joka päivä herään ajatukseen ”mitä tänään”.

Ensimmäisten epidemiaan liittyvien rajoitusten ilmaantuminen palautti tunnemuistot nuoruudenajan ahdistuksesta. Olin hämilläni voimakkaasta reaktiosta kehossani. Löysin vallitsevasta tilanteesta selkeän yhteneväisyyden nuoruudenaikaisiin tuntemuksiini.

Hallinnantunteen menetys.

Tilanne 4.3.2020

Qatar on sulkenut viimeisetkin kauppakeskukset ja autoja valvotaan huviajelujen ja kokoontumisten kitkemiseksi. Vain töihin, ruokamarkettiin ja apteekkiin kulkeminen on sallittua. Lapsia ei saa ottaa kauppareissulle mukaan ollenkaan ja kaikkien kauppaan pyrkivien ihmisten lämpötila mitataan ovella. Myös resortit mittaavat kuljetuksia tuovien kuskien lämpötiloja, ja muutaman tutun ruoat ovat jääneet toimittamatta kuskin jäädessä kiinni liian korkeasta kehon lämpötilasta.

Yksityisen sektorin työvoimasta 80% on määrätty työskentelemään etänä. Loput 20% saavat työskennellä vain klo 7-13. Kotien siivouspalvelut on keskeytetty. Kauppojen hyllyt näyttävät täyttyneet siivoustarvikevalikoimista ja tulipa se imuri hankittua tähänkin talouteen. Sysipaska sellainen, mutta olkoon se kostona puolen vuoden siivouksen ulkoistamisesta.

Kaikenlaiset kokoontumiset ovat kiellettyjä. Jopa maantiepyöräilyä harrastavan porukan yhteispyöräilyt ovat kiellettyjä. Eilen kiellettiin myös meriaiheiset huvitukset kuten vesiskootterit. Työkaverit hankkivat omaisuuden maksavan sup-laudan vain todetakseen seuraavana päivänä sen käytön olevan kiellettyä.

Qatar valveutui asioiden kieltämisessä jo prekorona-ajalla. Naureskelimme kielloille, joita asetettiin milloin mistäkin syystä. Nyt epidemian aikaan kieltojen olemassaolo on helpompi hyväksyä ja ne tuntuvat lisäävän jopa perusturvan tunnetta. Kielloista muistuttavat kiertävien poliisiautojen lisäksi myös dronet, joita on lähetetty katujen ylle valistamaan kansaa.

Noutoruoka Qatarissa = next level

Sharia-lakiin pohjaava lainsäädäntö tuo pienen lisäpakotteen sääntöjen noudattamiselle, ja saimme tuta asian istuessamme iltaa kolmen henkilön voimin resorttimme pihalla. Viereinen, noin 30 britistä koostuva vakioseurue hajosi kuin taikaiskusta vartijan lauseesta: ”joku asukeistamme kertoi soittavansa poliisit paikalle, jos ette lopeta kokoontumisia”. Me jäimme pelaamaan kierroksen monopoly-dealia loppuun ja toivoimme parasta.

Olemme olleet määräysten suhteen kuuliaisen rentoja. Pihalla pysyttelemme turvaetäisyydellä tutuista ja lapset vierailevat toistensa luona vain yksi kerrallaan. Lenkkeilen yksin tai kaksin. Pari viinilasillista on nautittu korkeintaan neljän ihmisen ryhmässä, sopivalla turvavälillä.

Suomeen verrattuna Qatarin strategia on erilainen. Aika näyttää, kumpi puree paremmin. Suomen kevennetty tapa lienee perusteltua etenkin psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta ja pidän siitä, kuinka monitahoisesti Suomi huolehtii omistaan. Samaan aikaan pidän myös Qatarin strategiasta, jossa sosiaalinen kontrolli on niin massiivinen, ettei perseilylle jää juuri sijaa.

Omat ahdistuksen tunteet tuntuivat sodan läpikäyneiden ja yksinäisten vanhusten rinnalla epäreiluilta, mutta ymmärsin, ettei ahdistus katoa vertailemalla omia tunteita muiden kokemuksiin. On pakko pysähtyä ja miettiä, mitä ajatuksia hallinnantunteen menettäminen ja liikkumisrajoitukset aiheuttavat juuri minussa.

Yksilötasolla pohdinta on tuottanut tulosta. Vi*&”us on enää minimaalista ja tilalle on tullut toiveikkuus. Poikkeustilanteet vavisuttavat koko yhteiskuntaa, mutta ne tarjoavat samalla mahdollisuuden tutkia ilmiötä lukuisista eri näkökulmista. Uskon, että luonnonvoimien edessä kumartava maailma on pian viisaampi kuin koskaan.

4 kommenttia

  1. Superhyvä kirjoitus-hyvä sä! ❤️

    1. Author

      Kiitos! Luovuus ei juuri kuki tällä hetkellä, kun joka tuutti on täynnä virusta.

  2. Hyvä Marju
    Täällä ainakin päästää veneilemään kohta, toivotaan. Kahdestaan ku mennään niin satamissa on aina se turvaväli….

    1. Author

      Mitä Suomeen tulee, siellä on niin pehmeä lähestymistapa ettei kukaan tohdi viedä purjehdusta! Kaikki muuhan on turhaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *