Rajat ovat rakkautta?

Maaliskuun puolesta välistä asti odotettu tiedotustilaisuus on vihdoin pidetty ja tuntuu huojentavalta kuulla, milloin maan tiukat rajoitukset alkavat purkautua. Askelia otettiin jo viime viikolla, kun maa antoi luvan urheilla ilman maskia ja autossa saa matkustaa taas useampi ihminen. Tosin kauppoihin ei ole enää asiaa ilman äppiä, joka kertoo health statuksen. Joka tapauksessa on vaikea kuvailla sanoin, miltä asteittainen tilanteen normalisoituminen tuntuu. Uskon kaikkien samaistuvan fiiliksiin.

Suomeen verrattuna toiminta täällä näyttää olevan hallintoelinten osalta hieman erilaista – Suomi tiedotti ja julkaisi suunnitelmia jo varhaisessa vaiheessa. Ihmiset pystyivät ennakoimaan asioita edes jossain määrin, kun taas täällä olemme olleet ”until further notice”-kylttien varassa jo kolmatta kuukautta. Täällä lakimuutokset ja -lisäykset ovat arkipäivää. Artikloita luodaan heiden korkeuksiensa ilmoittamana ainakin korona-aikaan niin usein, ettei perässä meinaa pysyä. Tai ainakin sellaisena se näyttäytyy meille ulkomaalaisille.

Olen miettinyt, liittyvätkö lakimuutokset ja suuret rangaistukset paikalliseen kulttuuriin. Eroaako suomalaisten kansalaistottelevaisuus tästä kansasta merkittävästi? Täällä kansa, joka on tottunut usean vuosikymmenen ajan ostamaan mitä ikinä haluaa, joutuu nöyrtymään näkymättömän uhan edessä. Virusvapaata maata on vaikea ostaa ja ihmiset ovat tottuneet tapaamaan toisiaan suurin joukoin. Me suomalaiset olemme puolestamme nöyrän kuuliaisia ja vahdimme myös naapureidemme kuuliaisuutta. Kukaan ei yksinkertaisesti kehtaa rikkoa suosituksia ja määräyksiä, sillä paheksuvaa katsetta pahempaa rangaistusta ei ole.

Maa julkaisi pari viikkoa sitten neljän kohdan mallin, jossa kuvattiin yhteiskunnan avautumista vaiheittain. Tänään mallin uutta versiota avattiin hieman lisää ja neljä vaihetta sai myös alustavat päivämäärät. Ulkosuomalaisten osalta vaihe kolme antoi aihetta iloon: näyttäisi siltä, että matalan riskin maista tulevat residentit saisivat palata maahan elokuun alusta alkaen. Toki kaikki voi vielä muuttua ja tulevasta karanteenista ei ole tietoa. Ehkä meidät sijoitetaan viiden tähden naapurihotelliin omakustanteisesti tai sitten saamme poteroitua koteihimme.

Kuten aiemmin kirjoitin, varasin itselleni ja lapsille lentoliput kesäkuun puolelle. Kuinka ollakkaan, lennot peruttiin pari päivää sitten yhtiön toimesta ja jäimme nuolemaan näppejämme. Onneksi tuo muutaman viikon ilo antoi niin paljon positiivista energiaa, ettei takaisku tuntunut niin pahalta. Saisimmehan olla perheenä koko kesän. Lentoyhtiö tarjosi kuitenkin lippuja vielä heinäkuun puolelle, joten jäämme odottamaan ensi kuuta varovaisen toiveikkaana. Puolison lentäminen jää vielä kysymysmerkiksi, sillä kissojen hoitojärjestelyt olisi saatava kuntoon ennen sitä.

Mikä parasta, palatessamme saamme taas nauttia uimisesta ja upeista puistoista leikkialueineen. Souqeista, ohikulkijoista ja ken tietää, myös työ- ja koulukavereiden seurasta.

1 kommentti

  1. Kerrankin positiivisia uutisia!!
    Toivottavasti pääsette tulemaan ainakin silloin heinäkuun alussa Suomeen!

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.