Kaunis tavallinen

”Täällä on niin kaunista, että alan pitää luonnosta vieläkin enemmän.” – Totesi 8-vuotias poikani hyppiessään kiviä pitkin kohti luodon kärkeä. Rankin majakanraunio loisti kultaisena auringonvalossa. Aallot löivät lujaa päin sileäksi hioutuneita kallioita. Tuuli repi huppua pään päältä.

Kotka, Rankin saari
Kotka, Katariinan puisto

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin Suomen lomasta, sillä tuntuu kuin puhuisin jostain täysin tavallisesta. Että kuinka suuria lokit ovat tai kuinka puiden lehdet pitävät kaunista huminaa pienelläkin tuulella. Tai että miten vedestä nousevat kalliot ja kivet ovat kauniita isoina ja pieninä. Käristynyt grillimakkara sinapilla on pala taivasta. Kirpeät karkit ja Kotkan murre. Sydänystävät ja suopursun tuoksu.

Suomessa vietetyt kaksi kuukautta olivat kuin lomakohteessa vietetty viikko. Sain päiviä enemmän, joista liki jokainen väsytti täydellisyydellään. Ei haittanut vaikka paistoi, mutta salaa odotin sadetta ja villapaitakelejä. Pipon päähän laittaminen kirvoitti kikatuksen. Helteet tuntuivat mukavilta, vaikka yöt olivatkin paikoin tuskaisia. Aavikon kuumuudessa eläminen saa Suomen lämpötilat tuntumaan kohtalaisilta.

Matkan kiintopisteet olivat kahden viikon reissu matkailuautolla ja viikko purjeveneilyä Suomenlahdella. Muu aika oli spontaanien suunnitelmien varassa. Huomasin kaipaavani pysyvämpiä yöpymisratkaisuja jatkuvan reissaamisen väliin. Toistuva laukkujen purkaminen, sänkyjen purkaminen ja muiden nurkissa eläminen alkoi puuduttaa jo ensimmäisen viikon aikana. Onneksi saimme kesään pari sellaista viikkoa, jolloin saatoimme asua ystävien kodissa heidän ollessa toisaalla. Kiitos Ville, Minna, Mari, iskä ja Tiina. Nuo viikot antoivat tärkeitä levähdyshetkiä.

Teijon masuuni

Ensimmäisellä matkailuautoviikolla ajauduimme sovitusti ja sattumalta ystävien ja sukulaisten luo. Saimme harjoitella auton käyttöä rauhassa ja nähdä Suomesta uusia paikkoja. Hailuoto, Koitelin koski, Rovaniemi. Tunturit ja huipuille kapuaminen. Ähtärin pandat ja Banksyn näyttely kohokohtina mainiten. Vaikka Ylläs-Pallas-alueen piti olla korkein kohta johon suuntaamme, löysimme itsemme Norjasta ja Ruotsista.

Koko Norja oli pelkkää ilotulitusta rinnassa. Molemmin puolin kohoavat vuorijonot ja jyrkänteillä tasapainoilevat kylät veivät mukanaan ja saivat haluamaan lisää. Tromssan ytimessä oleva leirintäalue oli täynnä, joten rytkytimme rankkasateessa 20 kilometria vuonoa pitkin seuraavaan paikkaan. Luojan kiitos, saavuimme paratiisiin.

Skittenelv camping, Norja

Päätimme jatkaa Tromssasta vielä Senjaan, vaikka jäljellä olevat päivät alkoivat vähenemään uhkaavasti. Jännittäviä mutkaisia teitä edeten saavuimme Finnsnesiin. Pienen tauon jälkeen päätimme ottaa pikkupiston Senjaan, joka osoittautui täysin turhaksi reissuksi. Siihen kolkkaan olisi pitänyt varata viikko, ei vajaata vuorokautta. Löysimme itsemme sorapolun päästä, vaikka luulimme ajavamme kartan mukaisesti Senjan keskustaan. Saavutin jonkinlaisen henkilökohtaisen saturaatiopisteen ja käännyimme takaisin Finnsnesiin. Kirosin kinttupolut alimpaan helvettiin ja ajoimme leikkipuiston kupeeseen paistamaan lettuja. Aamu valkeni Finnsnesin kauniissa vierasvenesatamassa, jonka edustalta löytyi oikein hyvä parkkipaikka. Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Ruotsin läpi Haaparantaan. Upeita maisemia, hyväkuntoisia teitä.

Finnsnes
Jossain Norjassa

Kun mietin aikaa taaksepäin, en kyennyt tällaiseen spontaaniin eloon lainkaan. Jotain on tässä kymmenessä vuodessa tapahtunut ja elämä tuntuu nyt ilmavammalta. Kun ei tarvitse tietää etukäteen, mitä huominen, tai jopa ilta tuo tullessaan. Kun löytää itsensä taianomaisesta paikasta, jonne ei olisi eksynyt ilman heittäytymistä tuntemattomille poluille. Olen ylpeä lapsikatraastamme, joka heittäytyi seikkailuun täysillä. Ainoastaan ötökät aiheuttivat yhdelle retkikuntamme jäsenelle paikoin suuriakin haasteita.

Matkan varren ihania koirakohtaamisia
Pallaksen seutu
Punainen hiekka

Kirjoitin purjevenehaaveestani, joka oli ehtinyt marinoitua mielessäni usean vuoden ajan. Aavikolla vietetty aika ilman välitankkausta Suomessa sai haaveen repeämään liitoksistaan. Kölin pituus, veden suodatusjärjestelmä, hevosvoimat ja laituripaikka. Kaikki oli selkeää, paitsi kolmen pienen lapsen kanssa purjehtimisen keveys.

Onneksi isäni oli kaukaa viisas ja ehdotti isomman purjeveneen vuokraamista viikon yhteistä reissua varten. Hän pelasi aikaa ja lupasi opettaa kaiken muun paitsi karilleajon. Kuhan en vain ostaisi sitä paattia ihan vielä. Reissu oli mitä parhain uusine satamineen ja kallioineen. Eniten pidin Ulko-Nuokoista ja merisäästä tutusta Rankista.

Tajusin purjevene-utopiani jo ennen yhteistä reissuamme vuokraveneellä. Hyvä niin, sillä jos en tajua asiaa itse, sitä on turha koittaa minulle järkeillä. Haluan yhä veneen, mutta tulkoon purjeet mukaan kuvioihin myöhemmin. Toisaalta haluan matkailuautonkin. Palan saarta, saunarakennuksen luodolle. Olen juuri se pahimman luokan unelmoija, joka on ilmiliekeissä milloin mistäkin haaveesta.

Ulko-Nuokot
Hamina
Kaunissaari
Rankin saari

Olimme pitkään pois maasta ja paloimme halusta nähdä tärkeitä ihmisiä niin paljon kuin ehdimme. Jatkuva sosialisointi on haastavaa ja kuluttavaa aikuiselle, ja pohdin mitä se olisikaan lapselle. Koitin pitää ajatuksen mielessäni ja jätin ajoin soittamatta ihmisille, joita olisin voinut hyvin tavata samassa kaupungissa ollessani. ”Myöhemmin sitten”, ajattelin. Tätä kirjoittaessani Suomen lomaa on enää reilu viikko jäljellä ja moni tärkeä kohtaaminen jää ensi vuoteen. ”Rauhassa ja tasaisesti”, niin kuin isäni sanoisi.

Ohtakari, Lohtaja
Lohtakari

Kirjoitin joskus ajasta jolloin olin onnellisimmillani. Olen sitä taas. Vaikkakin taas kerran löydän itseni miettimästä, mitä minulta puuttuu. Vene, sijoitusasunto, hirsitalo ja pala lappia. Taiteilijan tutkinto ja kirjailijan apuraha. Mietin ja haaveilen, vaikka minulla on jo kaikkea mitä olen uskaltanut toivoa. Juuret jossain isommassa, vaikka luulin olevani juureton.

Juureni ovat Suomessa.

Juureni ja haaveeni puhuvat samaa kieltä.

6 kommenttia

  1. Hienosti puet asiat sanoiksi ❤️ Mahtava kuulla, että loma on ollut onnistunut ja mukavaa, että pystyimme auttamaan teitä ☺️

  2. Kiitos jälleen ihanasta tekstistä, oli ja on ilo olla täällä kanssanne!

  3. Liikutuin tätä lukiessani. Ihana teksti!!! Unelmista puheen ollen.. en ikinä unohda hirsitalon siirto- haavetta.:)

    Kiitos, että kävitte.<3 Arvostan tämän luettuani entisestään sitä, miten arvokas yhteinen iltamme oli kun teillä on lukuisia ystäviä, sukulaisia ja tuttavia tavattavana Suomen matkalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *