Elämää kuplassa – mutta minun vai sinun kuplassa?

Suomessa asuessamme en koskaan kuullut muiden luonnehtivan elämäämme kuplaksi. Keskiluokkainen elämä tuntui olevan jotain sellaista, josta kenelläkään ei ole juuri mitään sanottavaa. Kun sama keskiluokkainen elämämme siirrettiin Qatariin, kuplapuhe alkoi. En ole koskaan saanut kunnollisia argumentteja asiaan, mutta puheissa ovat vilahdelleet sanat lämpö, meri ja asuminen. Tarkoittaako kuplassa eläminen siis erilaista ilmastoa? Saisiko Nigeriaan muuttava ihminen samanlaisia kommentteja elämänmuutoksestaan?

Nyökyttelin kuplapuheelle pitkän aikaan, ikäänkuin anteeksi pyydellen. Millä oikeudella voisin puhua tavallisesta arjesta täällä arabian auringon alla? Mehän elämme luksuselämää uima-altaiden ja halpojen uber-kyytien luvatussa maassa! Elämämme on yhtä juhlaa, sillä saamme käydä uima-altailla joka päivä, eivätkä jalkamme näytä enää suoraan pakkasesta otetuilta kanankoivilta.

Olen miettinyt asiaa paljon ja tullut lopputulemaan, että ehkä elämämme Suomessa olikin kupla. Luulen, että kuplan koko korreloi kulttuurishokin laadun kanssa.

Omassa kuplassani maailman pystyi parantamaan kierrättämällä, sammuttelemalla lamppuja ja valitsemalla julkiset kulkuneuvot henkilöautojen sijaan. Valitsemalla kotimaisia raaka-aineita ja puhumalla politiikkaa. Omassa kuplassani kaikilla oli samanlaiset oikeudet ja naisten ja miesten asema oli tasa-arvoinen. Sain pussata aviopuolisoani missä halusin ja nauttia auringosta kauppatorilla pelkät shortsit jalassa. Omassa kuplassani saatoin olla varma, että hoitopolut ja ensivaste pitävät huolen siitä, että minun tai lapseni henki pelastetaan paikasta kuin paikasta. Kolaripaikalle kaartava ambulanssi ja mediheli olivat aina saatavilla. Koulupaikan sai diagnoosilla tai ilman ja koulu oli vielä kaikenlisäksi ilmaista.

Kuplan puhjetessa ymmärsin, ettei maailmaa pelasteta kierrättämällä eikä kestovaippailemalla. Ei lentokompensaatiolla tai valoja sammuttelemalla. Ymmärsin, että tasa-arvoinen Suomi ei tarkoita tasa-arvoista maailmaa, eikä uskontojen hälventäminen koulumaailmasta tarkoita uskontojen katoamista. Ambulanssien ja palokaluston liikehdintä rakennusten pihoista toiseen sai minut ymmärtämään, ettei minua välttämättä pelasteta ajoissa yhtään mistään. Ei tuoda suruviestiä kotiin, saatika auteta omaisia kriisin keskellä. Kuplan puhjetessa minun oli hyväksyttävä, ettei koulutus todellakaan kuulu kaikille, eivätkä kaikki perheet saa viettää laatuaikaa yhdessä työpäivän jälkeen. Laatuaikaa vietetään watsapin kautta, kun äiti työskentelee toisessa valtiossa nannyna ja lapsi on isovanhempien kaitsettavana.

Kuplan puhkeaminen näkyy monella elämän osa-alueella. Se näkyy myötätunnon ja ymmärryksen kasvuna. Se näkyy katseissa, joita luon lapsiini ja sanoissa, joilla puhuttelen minulle tärkeitä ihmisiä. Se näkyy mustissa ajatuksissa, joihin liittyy maailmantuska ja toivottomuus. Se näkyy perusturvan tunteessa ja tulevaisuudenkuvissa.

Suomesta ulkomaille muuttaminen on kaikkea muuta kuin kuplaan astumista. Se voi olla jättihyppy karuun todellisuuteen, jota maailma harteillaan kannattelee. Uima-altaiden läsnäolo ja lämpö voivat helpottaa muuton alkumetrejä, mutta niiden perusteella reissuun ei kannata lähteä.

4 kommenttia

  1. Samanlaisia ajatuksia on itsellekin tullut ihan lomamatkojen myötä. Se on tuonut mukanaan jonkinlaisen ahdistuksen ja maailmantuskan. Ja valitettavasti myös tarpeen paasata näistä asioista läheisille ihmisille… 😃

    1. Author

      Perspektiivin muuttuessa on pakko hyväksyä muutos omassa itsessä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *