Pelisovellusten ja -konsolien ilosanoma

Kun olin alakouluikäinen, lainasin naapurin Kallelta nintendoa, jota sitten pelasin mustavalkoisesta 15x15cm matkatelkkarin ruudulta yötä myöden. Vaikken ole intohimoinen pelikonsoleiden kuluttuja, muistan ne pitkän ajan takaa hauskana tapana viettää aikaa perheen ja kavereiden kanssa.

Ensimmäisen pädi taisi tulla taloon samoihin aikoihin kun saimme toisen lapsemme. Pädiä kutsuttiin imetystueksi, sillä se tarjoili viihdykettä piirun alle kolmevuotiaalle esikoisellemme sillä aikaa, kun koitin pitää vastasyntyneen tyytyväisenä. Muistan, kun tuo samainen kolmevuotias selaili prinsessalehteä ja koitti tehdä sen sivuilla olevaa tehtävää liu’uttamalla sormeaan kuin pädin näytöllä. ”Nyt se meni pilalle”, ajattelin.

Kaikki edelleen yhdessä kasassa, yksi pelaa, toinen katsoo kokkiohjelmaa

Puolisoni ollessa töissä arkeemme kuului toki myös ulkoilua ja muita viihdykkeitä, mutta imettäessä huomion antaminen toiselle on melko takkuilevaa. En juuri käynyt mammakerhoissa ja hyvä niin, sillä pädiä kolmevuotiaalle tyrkyttävä äiti (ja opettajakin vielä!) olisi ollut muiden äitien silmissä vähintään luuseri siinä missä kaappijuoppokin. Yhtä kaikki, stressitasoni olivat nollassa ja olin vireä ja onnellinen.

Olemme olleet aina avoimen vastaanottavaisia peliteknologiaa kohtaan ja yksi mukavimmista työtehtävistäni onkin ollut ipadien käyttösuunnitelman luominen erään kunnan esiopetukseen. Pelaaminen tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, ongelmanratkaisuun ja luovuuteen, mutta pelien hyödyntäminen vaatii kouluttautumista.

Kiitos puolisoni löytötavarahuutokauppa-harrastuksen, olemme hankkineet kotiimme jos jonkinlaista mobiililaitetta. Olen tuijottanut huutokauppasaalista pitkään vain kahdesti: silloin kun hän huusi vahingossa kassillisen kylmäkalleja ja tosissaan säkillisen hattuja. Molemmista on toki ollut iloa ja ystävämme ovat saaneet mukaansa kaikkea koppalakista cowboy-hattuun.

Monument valley 2

Peleihin tuntuu liittyvän yhä valtava stigma. Uskon tämän kulkevan ainakin osin käsi kädessä vanhemmuustaitojen kanssa, sillä monet kuvailevat ongelmien liittyvän pelaamisen rajaamiseen. ”Pitäähän tuon kuusivuotiaan saada pelata fortnaittia kun 14-vuotias isovelikin pelaa.” Toki on myös joukko lapsia ja nuoria, joille pelien tuoma aivostimulaatio on yksinkertaisesti liikaa. Monet pelkäävät pelaamisen vievän tilaa myös luovuudelta.

Mielestäni ongelmiin on melko yksinkertainen ratkaisu. Anna lapselle aikarajat pelaamiselle sekä tilaa leikkiä. Laita pelivehkeet yläkaappiin pariksi viikoksi, jos homma ei toimi. Älä anna pelata, jos lapsi ei siihen kehitystasonsa vuoksi pysty. Huomaan olevani enemmän huolissani vapaasta leikistä: moni lapsi viettää kaikki illat harrastuksissa tai vähintään auton takapenkillä odottamassa sisaruksen harrastuksen loppumista. Aikaa vapaan leikin syntymiselle ei yksinkertaisesti ole. Minulle leikki toimii hyvänä mittarina peliajan säätelyyn. Jos luova leikki ei suju, peliaika pienenee.

Balettia suoraan kansallisoopperasta. Neljävuotias rakastui!

Tyttäreni on nyt 10-vuotias ja hän on käyttänyt pädiä seitsemän vuoden ajan. Hän on fiksu, leikkiväinen, luova ja sosiaalinen. Kaksi muuta lasta käyttävät laitteita vähintään yhtä luovasti ja luonnehdin heitä samoin termein. Neljävuotias nuorimmaisemme on kasvanut pelien maailmaan isosisarustensa vanassa ja huomasin pari viikkoa sitten hänen oppineen aakkosten äänteet, ilmeisesti eskarisovelluksen avulla. Hän tavasi Pupu tupuna-kirjan kirjoittajan sukunimeä äänteittäin ”K O S K I M I E S”.

Kyllä. Luemme myös kirjoja.

Olen nauttinut laadukkaista peleistä etenkin nyt, kun asuinmaamme rajoittaa liikkumista rankalla kädellä. Metsässä kikkaileminen ei ole vaihtoehto, mutta parkkihallissa voi pelata sulkapalloa. Puistot ovat suljettuina ja uiminen kielletty. Onneksi peliteknologia tarjoaa paljon herkkuja jokaiselle perheenjäsenelle.

Toca hair salon 4

Ohessa lista meidän pädeiltä löytyvistä peleistä. Osa on ostettu, osa hankittu ilmaisen latauksen aikana (joista vinkkaa mm. viihdevintiöt facebookissa ja instagramissa). Minua peleissä viehättää etenkin esteettisyys ja musiikit, joten suosikkini listalta ovat ehdottomasti Toca nature, Monument valley sekä very hungry caterpillar.

Toca Boca- company

Toca nature

Toca tailor

Toca fairy tales

Toca hair salon 4

Toca world

Toca builder

Ahoiii entertainment:

Fiete sports

Fiete cars

Fiete math

Fiete choice

Ustwo company

Monument valley 1 & 2

Fox and sheep GmbH

Unicorn glitter luck by HABA

Little kitten – my favorite cat

Lisäksi…

Pikku kakkosen eskari-sovellus ja möllit

My very hungry caterpillar

Minecraft

Graphogame (ekapeli)

Vektor

Pasianssi.com (jonka avulla opettelimme pasianssia myös oikeilla korteilla)

Lukulumo

yle areena

Bookbeat

Googlen 3D- eläimet ovat hauskaa ajanvietettä.

Meitä on moneen junaan, mutta tuskimpa pelit ketään asemalle jättää.

6 kommenttia

  1. Mä en tuntenut mitään noista peleistä! 🎯🎯🎯

    1. Author

      Mä voin sitten kesällä ladata sun pädille niitä jos nähdään!

  2. Moikka!
    Hyvä kirjoitus ja pohdinta aiheesta:)
    Itse olen saanut kasvaa pelien kanssa ja oppinut niistä paljon.
    Tässä muutama asia mikä tulee nyt mieleen (missä uskon pelaamisen auttaneen hyvin paljon)
    -Englannin oppiminen ja sanavaraston laajentaminen.
    -Avaruudellinen hahmottaminen
    -Kartanluku
    -Joukkue pelaaminen (nettipelien osalta)
    -Strateginen suunnittelu
    -Toimiminen ryhmässä
    -Reaktiokykyjen paraneminen
    -Yksityiskohtien huomaaminen
    -Ongelman ratkaisutaidot

    Paljon asioita varmasti jäi poiskin.

    Sitten jos miettii haittoja mitä on huomannut.
    -Äkkipikaisuus (nuorempana)
    -Jumittuminen ruudun eteen vaikka pitäisi tehdä muita juoksevia asioita (vähentynyt iän myötä)
    -Pitkien pelisessioiden jälkeen tuntuu että aivot tarvitsisivat vielä lisää ärsykkeitä (tämäkin vähentynyt iänmyötä)

    Tästäkin varmasti jäi paljon pois, mutta uskon kuiteniin että enemmän pelaamisesta on ollut hyötyä kuin haittaa.

    Mielestäni vanhempani rajoittivat pelaamistani hyvin. Rajoitukset kokivat peliaikoja ja ikärajoja. Nuorempana hatmitti suurestise, että kaverit saivat pelata GTA:ta ja minä en. Nyt kun miettii asiaa niin olen tyytyväinen rajoituksista.

    Mahtavaa nähdä että peleistä on moneksi:) Vapaa-ajalle ja koulu/työ asoihin:)

    Hyvä kirjoitus:)))

    1. Author

      Hyviä pointteja nuo sun esittämät asiat! Ja tiedän että puhut kokemuksen syvällä rintaäänellä 🙂

  3. Hei. Noi taitaa olla kaikki lapsille tarkoitettuja. Millaisia pelisovelluksia suosittelisit keski-ikäiselle, joka ei ole pelannut mitään nettipelejä? Näin lomautettuna voisi tutustua muutamaan.

    1. Author

      Moikka, en ole mikään peliasiantuntija..😁😁 mutta ei muuta kuin hakusanat ” online games for grownups” niin kai sillä varmaan löytyy😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *