Kirjoittajalta Marju (Page 4)

Oman koulutaipaleeni alkupuolella kansainvälisyys näkyi lähinnä piirtoheitinkalvoihin piirrettyinä eri maiden lippuina. Rauha piirtoheittimien muistolle. Eräs yläkoulun opettajamme piirsi muinoin epähuomiossa suoraan piirtoheittimen pintaan. Osumatarkkuuden haasteet ja desinfiointiainetta muistuttava tuoksu liittyivät vahvasti toisiinsa. Eri kansallisuuksia ei kotikunnassani juuri ollut. Rasistinen liikehdintä oli yläasteella valloillaan, enkä oikein ymmärrä mistä skinit edes saivatLue lisää

Lomamatkalla elämä on verrattain helppoa niin halutessaan. Voi syödä hotelliaamiaisen ja ruokailla ulkona pariin otteeseen ulkona. Toki osa matkailijoista valitsee apartment-tyyppisen asumismuodon lomailunsa ajaksi, jolloin omien ruokien laitto mahdollistuu ja esimerkiksi allergiat on helpompi huomioida. Uuteen maahan muutettaessa kauppaan meneminen on melkoinen tutkimusmatka, sillä valtaosa tuotemerkeistä on vieraita ja valikoimaLue lisää

Työhistoriani pitää sisällään jos jonkinlaista työkokemusta. Ensimmäisessä työpaikassani siivosin verenluovutuspistettä ja poliisilaitosta. Sain varoituksen, koska olin napsinut verenluovuttajille tarkoitettuja dominokeksejä aikaisten aamujen iloksi. Jollain oli ylimääräistä aikaa laskea vähintään 50 keksin keko. McDonalds tarjosi ensimmäisen asiakaspalvelutyökokemuksen. Moni pitää vastaavaa työtä vähäpätöisenä, mutta joillekin yrityksille pikaruokaravintolassa työskentely näyttää cv:ssä paremmalta kuinLue lisää

Kirjasto on ollut elämässäni aina. Saatan vieläkin tuntea sormenpäissäni Kotkan pääkirjaston lastenosaston sohvat. Punainen kangas oli hieman karkean tuntuinen ja tarjosi juuri sopivan aistikokemuksen kirjojen lukemisen lomassa. Vietin kirjastossa paljon aikaa. Saatoin istua siellä odottamassa veljeni sellotunnin päättymistä tai sitten vietimme siellä aikaa kavereiden kanssa. Samaisen kirjaston lukusali tuli tutuksiLue lisää

Kuten jo aiemmin kerroin, Raision kodin lastensängyt myytiin jo aikaa sitten ja yritin olla sen verran hyvä äiti, ettei lastensuojelu ratsaisi kotiamme. Viimeiset päivät istuimme lattialla ja jostain syystä talon lattiat lainehtivat minifiguureja ja sukkia. Sukkien pakkaaminen oli yksi vaikeimmista tehtävistä. En pysynyt kärryillä kenen sukat olin pakannut ja kuinkaLue lisää

Kolmitornisen hotellin yllä jylisevät lentokoneet, ilmastoinnin humina ja kaupungin äänet pitivät minut hereillä liki koko yön. Yritin pyytää Jania sammuttamaan parvekkeen valaisimen, kunnes tajusin kajastuksen tulevan nousevasta auringosta. Olen ollut aina herkkä yöeläin ja etenkin uudet valot ja äänet vaikuttavat unenlaatuun. Onneksi muu perhe nukkuu yhä ja saan koottua hapuilevanLue lisää

Moni on kysynyt minulta otsikon kysymyksen, ja olen vastannut siihen systemaattisesti ”en ole ehtinyt”. En ole nimittäin yksinkertaisesti ehtinyt jännittää, sillä energiani on kulunut pakkaamiseen ja asioiden hoitamiseen. Talossamme on yli 300 lämmitettävää neliötä ja tilan tyhjentäminen on melkoinen ponnistus. Olisi varmaan helpompaa latoa kaikki laatikoihin ja varastoida, mutta olenLue lisää

Varhaisimmat muistot ennakko-oletuksista kytkeytyvät Kotkassa vietettyihin teinivuosiin. Koulutoverit ajelivat rippileirillä päänsä kaljuiksi ja skinikulttuuri oli valloillaan. Jostain syystä kaljupäät ja skeittarit olivat napit vastakkain. Kaljupäät miellettiin kiusaajiksi ja skeittaajat retkuiksi. Minulla oli kavereita molemmista porukoista ja huomasin, että molempiin porukoihin mahtuu fiksuja ja idiootteja. Oli vaikea hengata kylillä, sillä porukastaLue lisää

”Ainakin minusta tulee äiti” oli vastaus, jonka tarjoilin teini-ikäisenä tulevaisuuden suunnitelmia kysyttäessä. Minusta utelut olivat ahdistavia ja typeriä. Olin nuori, jonka suunnitelmat ulottuivat lähinnä tulevaan perjantai-iltaan, lumilautailuun ja poikien tiirailuun. Osa luokkatovereistani vaikutti tietävän tulevaisuudestaan paljon enemmän. Molemmat vanhempani ovat opiskelleet maisteriksi Saksassa, toinen maatalouden ja toinen metsätalouden saralla. IsäniLue lisää

Lapsuuteni harvat kesäleirit ovat muistikuvissani tylsiä ja ikävä-itkua täynnä. Leireiltä tippui porukkaa kuin selviytyjissä – ikävä kävi ylivoimaiseksi ja moni lähti kotiin kesken kaiken. Minä en ikävöinyt tai itkenyt. Muistan kyllä olleeni kateellinen eräälle tytölle, joka vuodatti kyyneleitä lankapuhelimeen valkoisessa pitkässä yöpuvussaan. Hän näytti ihan satuhahmolta. Halusin tuntea yhtä riipivääLue lisää