الدراسة بلغه أجنبيه ja eväsrumba

Otsikossa pitäisi lukea kääntäjän mukaan ”opiskelua vieraalla kielellä”. Näin kaksi viikkoa intensiivistä arabian kielen opiskelua harjoittaneena voin todeta kielen olevan kaunis, mutta vaikea. En ole varsinaisesti opiskellut kieltä, vaan tukenut opiskelijoita heidän kielen opiskelussaan. Sain nimittäin yllättäen työpaikan kansainvälisestä koulusta.

Hyppäys erityisluokanopettajasta ohjaajaksi on ollut sanalla sanoen mielenkiintoista. Ensinnäkin, roolin vaihtaminen tarjoaa näköalapaikan oppilaiden työskentelyyn ja opettajan työhön. Uskon ymmärtäväni ohjaajan työtä paremmin tämän kokemuksen jälkeen. Sisäinen konttorirottani nauttii erinäisistä työtehtävistä excel-taulukoiden parissa ja saan keskittyä häiriökäyttäytymiseen ilman pelkoa siitä, että hartaasti suunnittelemani tunti menee pilalle muiden törttöilyn takia. Tosin erkkaluokalla oppitunteja ei liioin kannata suunnitella HARTAASTI, sillä ne menevät ainakin osin pieleen 90% todennäköisyydellä jonkun törttöilyn takia.

Koulun käyttökieli on englanti ja huomaan kehittyneeni kahdessa viikossa valtavasti. Englanninkielen opettaminen ja oppimisen tukeminen on sen sijaan yllättävän haastavaa. Suomen kielessä kirjaimet ja sanat ääntyvät kuten ne kirjoitetaan, kun taas englanninkielellä äänne-kirjain-vastaavuus on täynnä poikkeussääntöjä. Lisäksi englantia voidaan opettaa eri tavoin ja ”ei, bii, cii, dii, iif, ef, gzii”-tapa tuntuu olevan yhtä passée kuin suomenkielen muinainen tapa tavuttaa sanat tyylillä ”koo ii äs kis, äs aa sa, kissa”.

Opiskelu englanninkielellä on haastavaa monella tasolla. Samoin eväiden pakkaaminen viidelle sekä aamu- ja iltapäivien kulkemisten säätäminen. Toivottavasti en ole se äiti, joka unohtaa lapsensa johonkin.

Palataan vielä hetkeksi kouluun, jossa sympatiani kääntyvät tällä erää arabiaa äidinkielenään puhuviin oppilaisiin. Arabiaa kirjoitetaan ja luetaan ”takaperin” ja myös kirjat ovat ”väärinpäin”. Opiskelu tarkoittaa siis melkoista sekamelskaa aivojen eri lohkoilla. Samat sympatiat saavat kaikki ne oppilaat, jotka opiskelevat kolmatta kieltään englanniksi.

Mielestäni tässä lukee Mushmush ja se tarkoittaa jotain hedelmää.

Ekaluokkalainen poikani valitsi arabiankielen opiskelun, kolmasluokkalainen puolestaan espanjan. Tulin melko pian siihen tulokseen, ettei arabiankieli ole se helpoin tapa alkaa valloittamaan kielten ihmeellistä maailmaa. Espanjankielessä kirjain-äänne-vastaavuus on edes hiukan johdonmukaisempi. Lasten kyky omaksua kieltä on käsittämätön. Tyttäreni on oppinut kolmessa kuukaudessa puhumaan kahta uutta kieltä ja poikanenkin tavailee alkeita.

Olen päässyt suunnittelemaan ja toteuttamaan englanninkielen tukiopetusta ja eteeni on avautunut täysin uusi ja kiehtova maailma. Olen päättänyt ottaa haltuun myös arabian kielen, vaikken ole koskaan kokenut itseäni taitavaksi kielissä. Tärkeimmät sanat taidan jo hyvin: Halas! (lopeta), Habibi (kulta) ja BAS! (syöttökehoitus futiksessa). Myös muutama äänne vaikuttaisi menevän oikein. Todettakoon vielä, että arabiankielen kirjain näyttää erilaiselta riippuen sen sijainnista sanassa. Kirjaimessa saattaa olla vielä muutama lisämerkki-vaihtoehto, joka vaikuttaa merkittävästi ääntämiseen.

Kahden aikuisen työssäkäynti lapsiperhearjessa on meille tuttua, mutta sen uudelleenkäynnistys kahden päivän varoitusajalla kuormitti lähimuistia melkoisesti. Tätänykyä eväät valmistetaan päivittäin viidelle, mukaanlukien lunchit ja snackit. Koulun kanttiinista saa ostettua ruokaa ja hyödynnämme sitäkin aina silloin tällöin. Keittiömme pursuilee erilaisia eväsastioita ja tuppereita on ikävä.

Lisäopetustunnit ja aikaiset pihavalvonnat vaikuttavat aamulähtöihin. Kulkupelit ovat joko uber, metro tai auto. Lasten koulupäivät loppuvat eri aikaan keskenään ja iltapäivät hoidetaan mitä erinäisin keinoin aina iltapäiväkerhoista kaverivierailuihin. Toisinaan he saavat tulla keskenään kotiin. Joka päivään kuuluu yksi unohdus: eilen unohtuivat liikuntavaatteet, tänään eväsboksi.

Kaikesta huolimatta uusi arki tuntuu superkiinnostavalta. Olen ostanut elämäni ensimmäiset khakipöksyt ja ollut elämäni ensimmäisessä englanninkielisessä työhaastattelussa. Työyhteisöni on monikulttuurinen ja saan olla mukana viemässä suomalaista koulutusta maailmalle. Tämä on elämäni ensimmäinen työpaikka, jonka taukotilassa ei ole kahvinkeitintä. Elämäni ensimmäinen pikakahvikupillinen päätyi kakomisen kautta viemäriin ja päätin nauttia työpaikan kofeiiniannokset teen muodossa.

5 kommenttia

  1. Kyllä lapset oppivat nopeasti mitä vaan mutta aikuisilla lienee vähän hitaampi kyky omaksua asioita… Semppiä!!

  2. Arabian kieli onkin tosi vaikeaa,etenkin kirjoittaminen. 2000-luvun alussa opiskelin Helsingissä arabiaa, mutta kirja-arabiaa. Kurssiin kuului paljon kielioppia, ja osasin silloin jopa hieman lukea ja kirjoittaa mutta en lainkaan puhua. Luulin myös että hepreankielen taitoni auttaisi kielen opiskelussa, mutta ei ainakaan auttanut sellaisen arabian opiskelussa joka ei ole puhekieltä. Olen unohtanut lähes kaiken minkä silloin opin. Hepreaahan luetaan myös ”takaperin”

    1. Author

      Se on varmaan kieli, jota on pakko pitää yllä!

  3. Hienoa! Onnittelut työpaikasta! Täällä toinen ulkosuomalainen, jonka ensimmäiseen työpaikkaan ulkomailla ei kuulunut kahvinkeitintä taukotilaan, minulla ei itseasiassa ollut edes sitä taukotilaa. 🙂

    1. Author

      Ounou, toivottavasti kuitenkin oli tauko?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *